Checking Booty

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

26.12.2004

Marko koristelee

Joulutunnelmissa nyt tällä kertaa ihan kunnolla... Loppuviikon mittaan tehtiin vielä toiden lomassa viimeiset valmistelut ja viimeiset hankinnat joulua varten, ruokaostokset, suklaavaraston täydennykset ja sellaiset. Ajeltiin jopa vähän kauemmas Richmondista rommikauppareissulle kun Marko oli saanut tietoonsa kaupan jossa oli saatavilla laadukkaita rommeja. Ainakin palvelu kaupassa oli asiantuntevaa ja antoivat jopa pienen maistiaisen yhdestä rommimerkistä. (Edellisenä iltana olivat myyjät siis juhlistaneet omaa jouluaan ja takahuoneeseen oli jäänyt vielä vähän Flor-de-Cana 12 yr -rommia jäljelle. Myyjä siitä mainitsi matalalla äänellä ja ohjasi meidät vaivihkaa erilleen muista asiakkaista nauttimaan kyseisestä tuotteesta. Kerrankin voin sanoa, että saimme hyvää palvelua rommiostoksilla! -Marko.)

Joulua vietettiin tosiaan täällä sitten ihan vaan kotona kahdestaan. Valmisteluja ei mitenkään valtavasti tehty vaan otettiin oikein rauhallisesti, vaikka kyllä Marko viritteli jouluköynnöksen valoineen ikkunaan ja tietysti siivottiin. Valtaviin joululeipomuspuuhiin en ryhtynyt jo senkin vuoksi että välinevarasto on vähän vajavainen, mutta vähän ennen joulua leivoin taas ruisleipää ja aatonaattona rommirusinakeksejä niin saatiin jos ei piparin- niin ainakin kanelintuoksua kotiin. Vähän mietittiin kyllä että ostettaisiinko gingerbread house kit ja syötäisiin piparkakkutalon valmisosat sellaisinaan... mutta ei sitten kuitenkaan viitsitty. Aatonaattoiltana alettiinkin olla kovasti joulutunnelmissa kun joululaulut soi, polteltiin kynttilöitä, oli siivottu ja leivottu...

Aattoaamuna heräiltiin kyllä kahdeksan maissa, mutta loikoiltiin sitten tovi vielä ihan rauhassa. Isä soittikin pian joulutervehdyssoiton ja sitten Marko soitti kotiväelleen hyvän joulun toivotukset. Sitten vähitellen kömmittiin ylös jouluaamiaiselle - vohveleita kanelisen omenalisäkkeen ja tietysti siirapin kanssa sekä kanelilla maustettua kahvia.

Ulla lukee

Koko aatto vietettiin varsin lokoisissa tunnelmissa ja enimmäkseen onnellisesti ajan kulusta tietämättöminä, kun ei ollut mitään hoppua minnekään. Joululauluja kuunneltiin (aika monipuolisesti meillä niitä onkin!) ja suklaata syötiin ja välillä juotiin lasilliset eggnogia, muuten vain oleiltiin, juteltiin, halailtiin ja löhöiltiin. Lueskelu tietysti kuuluu meillä ehdottomasti jouluun ja niinpä vietettiin paljon aikaa hyvien kirjojen parissa. Markolla on menossa O'Brianin purjelaiva-ajan merielämän kuvaukset ja vähän väliä kuuluu kirjan takaa hihitystä ja sitten saan taas kuulla hassuja kertomuksia varastetuista apinanpäistä tai merimiesten poskeensa pistämistä rotista... Itse onnistuin (Marko huom. mullakin ON kärsivällisyyttä! ;)) säästelemään jouluksi Guy Gavriel Kayn uusimman (The Last Light of the Sun) ja siihen jäinkin koukkuun aika alussa. Jos kirja itkettää ja naurattaa ja pistää kananlihalle niin kyllä se silloin hyvä on.

Jossain vaiheessa alkuillasta laittelin ruokapöydän valmiiksi ja sitten istuttiinkin taas tuntitolkulla syömässä. En tosiaan tehnyt mitään perinteisiä suomalaisia jouluruokia, kun ei meistä kumpikaan niin kauheasti laatikoista ja muista välitä (paitsi Marko maksalaatikosta, jota onneksi olikin Vesan ja Kirstin suosiollisella avustuksella saanut jo cranberryhillon kanssa maistella). Saahan niitä sitten taas joka joulu Suomessa. Joulupöydässä oli sitten mm. savulohimoussea, kalkkunaleikettä, ruisleipää ja kahta lajia suomalaista sinappia; pestolla kuorrutettua kalkkunanrintaa, basilikariisiä ja raikasta hedelmäistä salaattia. Jälkiruokana maisteltiin rommilla maustettua suklaista juustokakkua - jos sitä nyt voi kakuksi sanoa, kun ei ollut kakkuvuokaa... mutta lasivuokaan sai tehtyä vallan mainiosti. Ainakin tultiin kovasti täyteen niin että hetkeen ei jaksettu muuta kuin löhöillä lattialla... mikä sekin oli oikein mukavaa kynttilänvalossa ja joululaulujen säestyksellä. Meitä taitaa olla kaksi melkoista tunnelmoijaa. ;)

Joulun pääruoka

...kunnes Marko ei enää malttanut vaan piti päästä lahjojen kimppuun! Sitten raahattiin paketit kuusen alta ja avattiin ne iloisesti lattialla istuskellen. Marko saikin saaliikseen parikin meriaiheista kirjaa, minä taas yllätyin kun pukki oli tuonut aivan upean värisen lehtikuvioisen (!) huivin ja sitten tuollaisen minikokoisen soittimen (missä on radiokin samassa), sellaisen minkä voi kiinnittää vaikka käsivarteen ja sitten kuunnella musiikkia kuntosalilla tai vaikka imuroidessa! Muuten paketeista paljastui mm. useampia DVDitä ja musiikkia sekä vaatekappaleita, ja lisää lämmikettä saatiin "Victorian tontuilta" ihanan tuoksuisten teelaatujen muodossa.

Ilta alkoikin olla sitten pitkällä, mutta päätettiin vielä katsoa paketeista löytynyt leffa "Love Actually" (kiitos pukille, se on kiva kuva!) mikä olikin oikein jouluun sopiva mukava elokuva. Samalla syötiin tietysti suklaata ja muuta hyvää ihan iltamyöhäiselle saakka...

Joulupäivänä rento ja rauhallinen meno senkun vaan jatkui. Kirjojen parissa vietettiin taas mukavasti aikaa, mutta eniten taidettiin vaan oleilla ja nautiskella joulun tunnelmasta, jälleen monenlaisten joululaulujen säestämänä. On käynyt niin mukavasti ;) että sää on ollut enimmäkseen harmaa ja sateinen mikä passaa meille hyvin; silloin kynttilänvalosta pääsee kunnolla nauttimaan vaikka koko päivän! Eipähän ole paineita lähteä kävelylle sulattelemaan kaikkea syötyä suklaata... ;) Joulupäivänä syötiin vielä samoja herkkuja kuin aattona ja kummasti ne vaan taas maistui. Kaksi elokuvaakin ehdittiin katsomaan illan mittaan, niistä toinen oli löytynyt kuusen alta paketista jossa luki "Rouva Susimetsän jouluaarre". Kyllä pukki on ollut vitsikkäällä tuulella! ;)

Munatotiakin saatiin

Tänään Tapaninpäivänä torkahdeltiin aamulla vielä pitkään kainaloikkain ennen kuin möngittiin ylös. Kai tuo hurja ja villi joulun juhlinta oli ottanut osansa molempien energiavarastoista... :) Lajiteltiin joulunaikaan otettuja valokuvia ja kirjoiteltiin vähän sähköposteja ja muuta sellaista - lukemisen lisäksi tietysti. Tänään vasta keitettiin joulupuuro ja oltiin tyytyväisiä siihen ettei tehty sitä eilen tai aattona, muuten ei oltaisi millään jaksettu kaikkia niille päiville varattuja herkkuja. Tosin samalla huomattiin että meidän suurin aviokriisi taitaa syntyä juuri riisipuuron keitosta: Marko tahtoo sen olevan melkein vellimäisen löysää ("Siinä mitään maitolientä kuulu olla - ja riisitkin on ihan raakoja!" sanon minä) ja minusta taas puuron pitää olla tuhtia ja jämäkkää ("Kamalaa könttiä, eihän tänne saa sokeria ja kaneliakaan sekaan!" huutaa Marko). ;) Noh, ei suinkaan tosissaan oltu ja asia ratkesi sillä että Marko otti oman annoksensa kattilasta ennen kuin puuro oli vielä kypsää... ;)

Kyllä se kypsää sentään jo oli! Pidän itseäni puuro-kulinaristina (onko sellaisia?) ja minulla on erittäin tarkat käsitykset siitä millainen rakenne tulee olla erityisesti kaura- ja riisipuuroilla. Olen vuosia kestäneiden kattavien ja objektiivisten tutkimusten tuloksena päätynyt optimaalisen erinomaiseen käsitykseen siitä milloin puuron maku (ja rakenne) on parhaimillaan! Alan asiantuntijana totean, että Ullan suosima riisipuuron rakenne on sopiva silloin, kun puuro syödään hedelmäkiisselin kanssa, mutta kun mausteina käytetään sokeria ja kanelia, on puuron oltava rakenteeltaan löysempää ja riisinjyvien vähemmän puuroutuneita - Marko.

Täällähän taisi tänään alkaa hurjat alennusmyynnit kaupoissa, mutta ei tosiaankaan viitsitty lähteä ruuhkiin tungeksimaan. Suomalaiseen tapaan haluamme viettää joulupäivät perinteisestä joulurauhasta nauttien, vaikka muuten olemmekin valmiit tutustumaan muidenkin kulttuureiden tapoihin.

Oikein mukavasti ja rauhallisesti ja erittäin tunnelmallisesti on siis joulu mennyt. Joulusaunaa tuli aattona vähän ikävä, mutta kyllähän tuota ilman nyt kerran selviää. ;) Joulutähtikin on yllättäen edelleen hengissä... ;)


2.1.2005

Pupun aarteet

Näin ollaan sitten uudessa vuodessa! Vuosi vaihtui täällä oikein mukavasti vaikka ei mitään kovin kummoista uuden vuoden aattona tehtykään - olin saanut jostain pientä flunssanpoikasta, kurkkukipua ja muuta, eikä olo ollut oikein sellainen että olisi mitään ihmeempää jaksanut tehdä. Ei tosin niin kovasti huvittanutkaan; juhlamieli ei tsunami-onnettomuuden vuoksi ollut kovin korkealla. En tiedä johtuiko sitten siitä vai onko tilanne normaalistikin sellainen, mutta ainakin täällä Stevestonissa oli hyvin hiljainen ilta ja yö.

Vaihdettiin sitten vuotta ihan vain kotona ja omissa oloissa. Syötiin myöhäistä herkkuaamiaista, vietettiin päivää höpisten, lueskellen sekä omenaglögiä keitellen ja suklaata napostellen. Aattoiltana pidettiin pientä "sikailujuhlaa" eli syötiin kaikenlaista vähemmän terveellistä (mutta hyvää) ja maisteltiin myös uusia, erikoisia juttuja. Lähes paikallinen (okanagalainen) kirsikkasiideri olikin hyvä löytö! Kulunutta vuotta muisteltiin vähän ja mietittiin uuden vuoden lupauksia. En kyllä yleensä lupaa mitään, mutta Marko keksi niin hyvän ja söpön lupauksen että saman voisin tehdä minäkin (heh, no ei IHAN sama tietenkään). Sitten tietysti mässättiin vielä jotain ökyjätskiä ja katsottiin pitkä elokuva. Se kestikin yli puolen yön, joten kesken loppuratkaisun piti hihkua hyvät uudet vuodet. Parvekkeelta nähtiin vielä vähän ilotulitusta, mutta kuten sanottu, kovin oli täällä Stevestonissa hiljaista ja rauhallista koko ilta ja yö. Nukkumaan mentiin varmaan reipas tunti vuoden vaihtumisen jälkeen ja aamulla nukuttiinkin sitten pikkuisen pidempään.

Vuoden ensimmäisenä päivänä täällä olikin sitten lunta! Herätessä huomattiin että maassa ja puissa oli kerros - tosi ohut, mutta kerros kuitenkin! - lunta ja taivas näytti ihan siltä että saattaisi tulla vaikka lisääkin! Istuttiin taas kynttilänvalossa syömässä aamiaisvohveleita, mutta siitä kun päästiin niin lumi oli jo kadonnut.

Ensimmäinen päivä menikin sitten rauhallisesti kirjojen ja elokuvien parissa. Marko kun epäsi multa pihalle pääsyn siihen asti kunnes tuo flunssapöpö on nujerrettu. Kuumettakin pitää mitata koko ajan. Pyh. Mies itse puolestaan lähti uuden vuoden päivänä metsästysretkelle hankkimaan kotiin ruokaa - eli siis noutamaan pizzaa...

Joulun ja uuden vuoden välissä ehdittiin sentään käydä Helenan luona Kitsilanossa. Samalla tavattiin Helenan tytär Ingrid perheineen ja Maria, joka tavattiin myös edellisellä vierailulla. Helena tarjosi taas maukkaan lounaan ja saatiin nauttia muutamista sellaisista jouluherkuista joita ei itse oltu viitsitty valmistaa, kuten rosollista ja joulutortuista! Oli oikein mukava tavata taas ja vaihtaa kuulumisia.

Yksi joulupakettikin meille vielä saapui - Eeva-serkku oli lähettänyt meille puuhaa joulunajaksi palapelin muodossa sekä suomalaista suklaata ja salmiakkia! Olipa todella mukava (ja herkullinen) yllätys. Paketissa oli myös pussi glögimaustetta ja sitä onkin nyt käytetty... Ollaan tehty glögi ihan vain omenamehusta (ja rommista) mutta siitäkin tulee todella hyvää. Paikallisempaa joulunajan juomaa (eggnogia) ollaan sitäkin maisteltu ahkerasti, varsinkin Marko tykkää siitä. On se ihan hyvää, mutta täytyy olla tarpeeksi kylmää (ja tarpeeksi rommia joukossa ettei kananmunat maistu liikaa). Joulutähtikin muuten selvisi hengissä tähän vuoteen asti...


8.1.2005

Yliopiston verkko-ongelmien vuoksi saimme vasta nyt laitettua näkyviin tämän ja muutaman edellisen päiväkirjamerkinnän. Nyt pitäisi taas jatkua normaalisti tästä eteenpäin...

Talvi tuli

Vuosi on lähtenyt käyntiin oikein mukavasti, vaikka vuodenvaihteen jälkeen palattiinkin heti arkipuuhiin. Marko ryhtyi lukemaan ja järjestelemään tutkimuksensa aineistoa. Uhkaa ripotella vielä olohuoneen lattian täyteen paperilappuja sitten analyysivaiheessa. Annoin luvan, kunhan välillä raivaa lattian niin että saan imuroida... ;) Mulla puolestaan on tällä viikolla ollut pyykkipäivä kolmena päivänä ja uusi satsi ruisleipää tuli taas leivottua (ja syötyäkin, melkein).

Pieni vilkaisu siihen, mitä alennusmyynneistä on jäljellä, tehtiin tällä viikolla kuitenkin. Paljoa ei osteltu, mutta hankin viimeinkin uudet lenkkarit ja verkkarit ja vähän muuta liikuntavaatetta. Oli kyllä korkea aikakin. Nyt en meinaa päästä pois kuntosalilta kun kengät kulkee ja voi vielä samalla kuunnella musiikkia! No, olisikohan oikeampi syy se, että siellä on kello pysähtynyt eikä kukaan käy korjaamassa... Yhtenä päivänä sieltä kotiovelle tallustellessani näin kotkan! En kyllä tunnista lintuja kovin hyvin, mutta se oli niin valtava ettei se muukaan voinut olla - ja lensi ohi ihan yläpuolelta ja melko matalalta joten en voi pahasti erehtyä. Upea.

Elokuviinkin ehdittiin käymään ja käytiin katsomassa "The Phantom of the Opera". Näytti oikein hienolta, pukuihin ja lavasteisiin on kyllä panostettu, mutta vähän jäi hengettömäksi juttu. Olisihan tuosta saanut paljon traagisemman ja dramaattisemman vielä... Nyt ei oikein kunnolla edes itkettänyt. Pahus. ;) Lohdutukseksi (?) syötiin sitten kotimatkalla Dairy Queenissa ihan liian isot jätskiannokset...

Niin, on täällä kyllä tapahtunut jotain varsin ihmeellistä: on saatu taas lunta! Sitä tuli torstaina koko päivä (iltaa kohti muuttui kyllä melkein vedeksi) ja tänään perjantaina on jatkunut oikein urakalla. Puut on ihan lumen peitossa ja nyt on maassa ihan kunnon kerros. Sen ei käsittääkseni pitäisi kovin tavallista näillä seuduilla olla. Niin, ja yhtenä iltana olikin uutisissa suunnilleen pääotsikkona se, että yöllä lämpötilan odotettiin laskevan alle nollan! Kyllä meitä vähän nauratti! Tosin päähuolena oli kyllä se, että kuinka kodittomille käy kun yöt kylmenee.

Nyt loppuviikosta Marko on kyllä kärsinyt samoista flunssaoireista kuin mitä mulla oli viime viikolla. Voi olla, että viikonloppu pitää ottaa levon kannalta. Toivottavasti se menee pian ohi. Tarkoitus oli vierailla Brucen luona, mutta se taitaa nyt jäädä...

Kuvassa näkymä parvekkeeltamme merelle päin...


16.1.2005

Kukka ennen lunta

Reipas viikko vilahtikin tässä sitten ilman kummempia tapahtumia. Lähinnä ollaan tällä odoteltu lumien sulamista ja paranneltu flunssaa. Oireita on ollut kummallakin vähän vuorotellen, mutta ei kai se kumma ole kun kuulemma tauti saattaa parikin viikkoa viedä. Minähän se tietysti siinä vaiheessa kun sitä oli pari päivää kestänyt päätin että kyllä nyt riittää ja yritin unohtaa koko jutun. Ei ihme että olo ei ole ollut ihan normaali. No, kyllä tämä tästä.

Pikkuisen puolikuntoisina ollaan kuitenkin jaksettu töitä tehdä. Marko analysoi ahkerasti ja aina silloin tällöin kuuluu koneen äärestä käsky istahtaa polvelle ja kertoa mielipide jostain luokittelusta tai ryhmittelystä tai sellaisesta. Kovin olisin ylpeä siitä että minun vaatimatonta näkemystäni kysellään, mutta enpä sitten tiedä onko siitä paljoa hyötyä. Pinnistelen kuitenkin jotta jotain osaisin sanoa. Ja hyvin tuo homma näyttää edistyvän ja ainakin näin sivustaseuraajan tuntuma on sellainen, että itse analyysivaihe on jännempi kuin teoriataustan kirjoittaminen.

Niin, lumesta ei olla päästy oikein eroon vieläkään. Viime yönä sitä tuli taas lisääkin, mutta nyt kyllä sataa ihan vettä. Kelin vuoksi ei kauheasti olla uskallettu liikenteeseen lähteä - kyllähän Marko ajaa osaa vaikka lunta olisikin, mutta Vesa meitä varoitteli siitä että välttämättä muut täällä eivät osaa. Päätiet ovat kuitenkin suunnilleen sulat, joten ollaan sentään päästy ruokakaupassa käymään ja eilen ajeltiin Richmondin keskustaan palauttamaan kirjoja kirjastoon ja pyörähtämään "mooleissa".

Joulukoristeet lähtivät pois Nuutinpäivänä (päädyttiin siihen mieluummin kuin Loppiaiseen kun Nuutinpäivä oli pikkuisen myöhemmin ja haluttiin vielä vähän venyttää joulutunnelmia ;)). Omppuglögiä ollaan kyllä vielä juotu siitä huolimatta, mutta se taas sopii näihin talvisiin tunnelmiin mainiosti.

Työnteon lisäksi talvipäiviä (tai oikeastaan iltoja kun se päivä menee tuohon ensin mainittuun) on kuluteltu mm. kirjoittelemalla, lukemalla, pelaamalla (Marko) ja elokuvia katsomalla. Leffojen suhteen tulikin juuri yhtenä iltana koettua yksi pahimpia pettymyksiä ikinä. Olin odotellut innokkaasti "King Arthur" elokuvaa ja nyt viimein se päästiin näkemään. Eipä tosiaankaan vastannut odotuksia - mikä oli ehkä osittain oma vikani kun toivoin jotain tavanomaista tarinaa ja sitten juttu olikin vain "näin tuli Artturista kingi". Tosin sekin tarina oli aika epätavanomainen ainakin verrattuna niihin mitä ennen olin kuullut, mutta se nyt ei olisi haitannut, ainahan uusia ja erilaisia versioita on jännä kuulla. Mutta kun ei tarinassa tahtonut olla tarinaa nimeksikään eikä mitään oikein tapahtunut (mitä nyt kovasti tappelivat) ja kaikki oli ohi siinä vaiheessa kun luulin että nyt juttu viimein alkaa (ja tämä oli vielä joku pidempi versio!). Ja onhan Arthurin ja Guineveren ja Lancelotin tarina jos nyt ei ehkä kaikkien aikojen suurin rakkaustarina niin ainakin yksi tunnetuimpia kolmiodraamoja - kuka kumma voi kokonaan unohtaa sen?! Edes näyttelemistä ei voi kehua (tosin näyttelijävalinnat ei muutenkaan olleet vaikuttavia). Ei olisi siis kannattanut mokomaa odotella. Onneksi nähtiin sitten parempiakin leffoja pian perään, mm. "Frida" (siis taiteilija Frida Kahlon elämäntarina, mikä olikin mielenkiintoinen mutta surullinen juttu).

Nyt vietetään sitten vain sateista sunnuntaipäivää, Marko metsästää aarteita ja seilaa ympäri Karibiaa ja minä taidan tästä lähteä laittamaan ruokaa... Kuvassa vuorostaan otos ennen uutta vuotta Kitsilanon puistosta, josta saattoi silloin vielä löytää kukkiakin.


23.1.2005

pesukarhu

Viikon verran ollaan saatu sietää sadetta täällä; vettä on tullut yötä päivää ja yhtämittaa, ei ole paljoa ollut taukoa välissä. Lumesta ollaan päästy eroon, mutta sitten onkin vastaavasti ollut tulvaongelmia ja mutavyöryjä. Muta vei ihmisiltä koteja ja taisi viedä joiltakin hengenkin. Kauhea juttu. No, se tapahtui meidän onneksi Pohjois-Vancouverin alueella eikä täällä Richmondissa; täällä ollaan kyllä ihan turvassa. Tosin sen tsunami-onnettumuuden jälkeen on paikallislehdissä ollut jatkuvasti juttua siitä, voisiko vastaavaa tapahtua täällä ja jos voisi niin kuinka kävisi. Jakelivat jo neuvoja siitäkin, mitä kotona tulee olla varastossa katastrofin varalta. Täällähän saattaa kyllä maa järistä, mutta hyvin heikosti. Isomman järistyksen mahdollisuus tietysti aina on. Säiden suhteen hyvä puoli on se, että taas on lämpimämpää; taitaa olla kymmenisen asteen paikkeilla taas ja joinakin päivinä on päästy jo kolmeentoista. Taitaa tulla kevät!

Viikko ollaan vietetty kokolailla sateiden taukoamista odotellen. Marko on tietysti ahertanut töiden parissa ja harva se päivä on olohuoneen lattialle kylvetty kaikenlaisia mystisiä lappuja missä on merkillisiä merkintöjä. Yhtenä päivänä piti oikein lähteä ostoskeskukseen hankkimaan lisää tutkimusvälineitä, nimittäin värikynät! Niillä oli tutkijan tarkoitus erotella aineistosta jotain, mutta kun sitten päästiin kotiin värikynäpakkauksen (ja teroittimien, muistinpas!) kanssa, niin tutkijamme oli jo onnistunut unohtamaan mihin tarkoitukseen välineet ostettiin! Olisikohan tässä jo nähtävissä jotain hajamielisen professorin elkeitä? No, oikeasti oli käynyt niin, että Marko olikin tehnyt koko homman jo jollain muulla systeemillä ja unohti vain sen että niitä kyniä ei enää tarvittukaan! Minä sain sitten illan istua lattialla ja leikkiä kokonaisella paketilla ihan uusia puuvärejä. Jee.

Muuten viikko meni tosiaan kokolailla arkipuuhissa. Marko ahersi työpöydän ääressä. Eilen tein taas uuden satsin ruisleipää, joten ei täällä sitä olla ihan liikaa päästy nyt ikävöimään!

Lauantairetki tehtiin tänään valtavaan ostoskeskukseen (Metrotown Mall, vai onkohan sekin Metrotown Centre vai mikä ihan virallisesti). Kauppoja siellä riittää niin että pää menee sekaisin. Samalla reissulla käytiin syömässä Uncle Willy's nimisessä paikassa. Se on eräänlainen roskaruoka-buffet; ruoka on pääasiassa linjaa fried chicken ja french fries. Olihan siellä salaattejakin kyllä, mutta noin yleensä siis ruoan tasolla ei voi kehua, mutta eipä se paljon maksakaan. Pääasiassa päädyttiin paikalle siksi, että me aikanaan käytiin siellä useampiakin kertoja isän, äidin ja Annin kanssa ja pitihän vanhoja muistoja verestää ja Markolle näyttää mistä oikein oli kysymys. Jälkiruokapöydästä löytyy sitten kakkuja ja ennen kaikkea meidät sinne houkutteli pehmiskone. Syötiinkin aika monta annosta raparperipaistosta + pehmistä + kinuskikastiketta sekä suklaakakkua + pehmistä + suklaakastiketta. Hyvää oli ja Marko osoittautui asiantuntijaksi pehmiskoneen käytössä. Kaikki paikalla olleet pikkulapset katselivat kadehtien niitä annoksia mitä Marko mulle rakensi! Heh heh. Jouduin vaan toteamaan että enää en kyllä jaksa syödä jäätelöä ollenkaan sellaisia määriä kuin ennen. Joku vuosi sitten olisin vielä uskaltanut haastaa melkein kenet vaan jätskinsyöntikisaan ja olla aika varma voitosta, mutta ei onnistu enää. Taisin tänään hävitä Markollekin. Mahdoton nöyryytys. Mahtaako olla sitten harjoituksen puutetta vai mistä kummasta on kyse... Niin täynnä oltiin kuitenkin ruokailun jälkeen että vaikka kauppakeskuksesta löytyi oikein iso kirjakauppa, ei meistä oikein ollut sielläkään hyllyjen välissä kuljeksimaan, ja se on jo ihme juttu se. Ehdin kyllä napata kirjan täydentämään yhtä trilogiaa mistä puuttui vielä yksi osa - tai oikeastaan mulla on se osa jo, mutta kansi on erilainen kuin muissa kahdessa... Yleensä en välitä, mutta näissä oli niin nätit kannet että piti saada koko sarja samannäköisiä.

Kuvassa vielä sivun päätteeksi kuva muutama kuukausi sitten tavatusta pesukarhusta.



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!