Sunset

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

22.11.2004

Marko palloilee

Onkin taas alkanut uusi viikko... Suomesta kuullaan uutisia, että siellä on jo pakkasta ja paikoin luntakin! No, onhan se sentään jo marraskuun loppupuoli. Täällä senkun jatkuu vesisateet ja syksy. Lämpötilat taitaa olla ehkä 6-8 astetta plussan puolella ja saa nähdä saadaanko nähdä lunta lainkaan tänä talvena. Kyllä sitä hyvinkin voi tulla mutta saattaa olla tulemattakin (aika hyvä ennustus, sanoisin) mutta eipä se kuitenkaan pitkään täällä viihdy. Tosin ainahan täältä lunta löytää jos lähtee vuorilta hakemaan.

Viikonloppuna ei tehty kovin kummoisia. Launtaina lähdettiin Richmondin keskustaan ja tutustuttiin siellä kirjastoon. Siellä olikin laajemmat valikoimat kuin täällä Stevestonissa ja kyllä olisi luettavaa löytynyt. Otin kuitenkin vain kolme opusta - näin alkuun. Käveltiin vielä siinä Richmondin keskustassa kun ei olla sellaista ennen tehty, ihan vain nähdäksemme että mitä sieltä löytyy. No eipä sieltä kauheasti mitään löytynyt, jotain pieniä kauppoja ja ravintoloita kyllä oli, mutta näyttävät nuo kauppakeskukset kuitenkin keränneen ison osan liikkeistä. Törmättiin kyllä puotiin nimeltä "Warriors and Wonders" (tai sinnepäin) ja siellä piti käydä ihmettelemässä. Ei sieltä kuitenkaan saatu mukaan Markolle mieluisaa miekkaa. ;) Kotimatkalla pistäydyttiin sitten noutamassa pizzat, ennätettiin kotiin syömään ja katsomaan elokuvaa. Sen jälkeen katsottiin toinen leffa. Ja sen jälkeen kolmas.

Sohvaperunoinnin paheen vuoksi tehtiin sitten sunnuntaina katumuskävelylenkki rannassa, vaikka olikin kylmää, tuulista, harmaata ja vähän sateistakin. Mukavaa oli silti!

Kuvassa Marko palloilee vuorilla...


28.11.2004

Marko tuumiskelee

Kylläpä siinä melkein viikko vierähtikin vikkelästi ja oikeastaan vailla sen suurempia tapahtumia. Keskiviikkona tehtiin jo melkein perinteinen kierros farmimarketilta "mooliin" ja ruokakaupan kautta kotiin, mutta eipä ihmeempiä tapahtunut silläkään reissulla.

Marko on kyllä ollut työn touhussa joka päivä, vaikkakin nyt viikonloppuna on aika mennyt pääasiassa uuden merirosvopelin kimpussa, jonka parista tuo Pikkupiraattini, Roistopartani, joka myöhempinä aikoina on tunnettu myös nimellä Kapteeni Karvatassu ("ja hänellä oli myös monta muuta nimeä" ;)) on tuskin raaskinut irrottautua. Sain sentään lauantaina suostuteltua miehen kävelemään ja katselemaan Stevestonin elämää, kun ei olla tuossa kotikylän raitilla hetkeen tallusteltu. Kirjaston ja ruokakaupan lisäksi käytiin muutamissa mukavissa liikkeissä joissa ei ennen oltu poikettukaan.

Tähän on pakko puuttua. Peli on toki merirosvopeli, jos sitä sellaiseksi tahtoo kutsua, mutta asiaa tuntemattomalle se saattaa olla melkoisen harhaanjohtava kuvaus. Kyseessä on nuoruusvuosinani pelaamani pelin Pirates! uusi versio (Sid Meier's Pirates!), jossa pelaaja saa melkoisen vapaasti valita mitä tekee ja mitä valtiota palvelee ja millä tavoin. Tapahtumapaikkana on toki Karibiansaaret, ja ajankohtana eri vuosikymmenet 1600-luvulta. Aikoinaan peli opetti minulle melkoisen hyvin kyseisen alueen maantiedon ja kaupungit, sekä kauppatuulien (trade winds) merkityksen purjelaiva-ajan kaupankäynnille ja sivilisaatiolle... Pelin avoimuus on se joka siinä itseäni viehättää ja itseasiassa peli on omaan tilanteeseeni erityisen sopiva, kun siinä saa mm. tanssia eri kaupunkien kuvernöörien tyttärien kanssa... Saanpahan treeniä tätä tosielämää varten... :)

Jos joku ei muuten vielä tiennyt, niin kiinnostuksen kohteitani ovat miekat (erityisesti 1500- ja vielä 1600-luvullakin käytetty rapier, eli rapiiri - jolla ei muuten ole mitään yhteistä nykyään miekkailussa käytettävien miekkojen kanssa), purjelaivat (mielielokuviini lukeutuu mm. Master and Commander), ja hyvät vanhat rommit. Ja kuin sattumalta näillä kaikilla on suora yhteys myös merirosvoihin...

Sain minäkin sentään jotain aikaan tällä viikolla... siitä ruisleivän kaipuusta on varmaan tullut kerrottua ennenkin, mutta nyt siihen vasta helpotusta saatiin - Vesa nimittäin oli leiponut ja lähetti meille paitsi maistiaisia (kyllä maistuikin hyvältä), myös ruisleivän juuren! Eipä siinä muuta kuin ruisjauhoja kaupasta noutamaan ja taikinaa sekoittamaan. Kun oli selvitty pitkistä muhittelu- ja kohottelutauoista ja välillä lähes epätoivoisesta taikinan vaivaamisesta, joka urheasti suoritettiin aivan liian pienessä kulhossa (enpäs ollut arvannut alkavani leipätaikinaa tekemään), päästiin viimein leipiä paistamaan. Jos ei kukaan jo arvannut, niin tämä oli ihan eka kerta kun tein ruisleipää juurisysteemillä ja homma tuntui välillä melkoiselta arpapeliltä (kuten että laittaako hiivaa vai eikö laittaa, ja jos laittaa, niin millainen määrä täkäläistä hiivaa mahdetaan tarvita...). Olin aika epäluuloinenkin välillä, mutta Marko jaksoi uskoa, että kyllä kaikki vielä hyvin käy. Niinpä kävikin, sillä yllättäen uunista putkahti ihan oikeita ruisleipiä, jotka maistuivat ihan yhtä hyvältä kuin kaupasta ostetut (jos ei jopa pikkuisen paremmalta... ;) lämpimänä ainaskin!). Taidan olla onnistumisesta ällistyksissäni vieläkin, kun hommaa näin tarkkaan selostan... mutta nyt on sitten meillä juuri pakkasessa odottamassa, joten ruisleipää on saatavilla kunhan vaan jauhopeukalolla tekee muutakin kun pyörittelee.

2.12.2004

Pupu ja kaupunki

Ollaankin sitten päästy joulukuun puolelle... Vielä ei olla kauheasti joulutunnelmissa, vaikka ostoksia ja pieniä jouluun liittyviä hankintoja ollaan vähitellen tehty. Ihmisillä näyttää kyllä joillain olevan jo joulukuusiakin sisällä - valot näkyy ulos asti, mutta sitä en tiedä onko niissä jo koristeetkin ja kaikki. Meille tuskin tulee kuusta tänä vuonna, sillä sen raastaminen sisään (ja ulos!) ahtaassa rappukäytävässä olisi aika kurjaa... Puhumattakaan sitten neulasten nyppimisestä kokolattiamaton karvojen joukosta... :/ Muovikuustakaan ei viitsi ostaa, kun meillä on jo kotona yksi. Mutta eiköhän tässä kuitenkin tunnelmiin päästä kunhan tulee sen aika.

Eilen käytiinkin taas perinteisellä "moolireissulla" tutkimassa joulukoristehyllyjä ja muita mukavia paikkoja. ;) Kaikenlaista kaunista koristetta kyllä riittää niin että ihan menee pää pyörälle. Tällä kertaa reissu kannatti siinäkin mielessä, että onnistuttiin löytämään ruoka-aukiolta todella hyvää intialaista ruokaa! Tosin ei siitä kojusta mitään sellaista löytynyt mitä ensin tilattiin (vaikka olivat listalla) mutta loppujen lopuksi päädyttiin sitten osoittelemaan patoja että laitetaan vähän tosta ja sitten tuolta... Emme sitten enää tienneet mitä syötiin (muuta kun että Markolla oli kanoja ja mulla rehuja) mutta kyllä oli hyvää!

Muuten on vietetty nyt normaalia arkea, Marko puuhaa töiden kimpussa ja iltaisin piraattipelin parissa. Sen verran taisi tuo merirosvoinnostus tarttua minuunkin, että (ei, en sentään pelaa! Vaikka kyllä Marko KOVASTI yrittää siihen houkutella...) ryhdyin lukemaan kahdesta naispiraatista kertovaa kirjaakin (The Sweet Trade). Ihan jännä on... muttei vieläkään pelihimot herää. Ennemmikin saattaa pian herättää mustasukkaisuutta moinen peli, kun siellä sitä vaan tanssataan muiden naisten kanssa. Muuten miestä ei saa tanssimaan muuten kun sanomalla suoraan että "tää on kyllä hyvä laulu" ja pistämällä kädet ympärille. Sitten se saattaa tanssittaa elokuvan lopputekstien ajan (vaikka niin kyllä sietääkin, jos ensin laittaa toisen katsomaan jotain Batman-leffaa...). Niin ja vähitellen alkaa kyllä käydä hermoille pelistä kuuluva jatkuva rallatus. No, onneksi saan omaan koneeseen kuulokkeet kiinni niin ei tartte koko ajan kuunnella meriroistojen veisuja. ;)

Jaa, tiistai-iltana käytiin kyllä elokuvissa, tällä kertaa katsomassa "After the Sunset". Ihan hupaisa veijaritarina, joskin juoni oli ihan perus eikä tarjonnut yhtäkään yllätystä sen paremmin kuin mitään jännitystäkään. Marko pääsi kyllä kehumaan näkymiä ja luulen, että vaikka tuo tarkoitti myös Karibian maisemia niin ei tainnut olla kyse yksin niistä... hrmph. ;)


7.12.2004

Pupu ja kaupunki

Viikonloppuna aloiteltiin joulukausi meilläkin. Perjantai meni vielä enimmäkseen työn touhussa, mutta illalla pidettiin meidän perinteinen pikkupikkujoulu (siksi ihan pikku, kun ei meitä juhlijoita ollut kuin me kaksi). Vielä ei paljoa joulukoristeita laiteltu, mutta pöydän puin kyllä jo jouluasuun ja kummasti se jo antaa paljon jouluista ilmettä. Joululaulujen kuuntelu aloitetaan myös aina tässä vaiheessa ja niistä tuleekin heti jouluinen olo. Mitään perinteisiä jouluruokia ei kylläkään maisteltu vaan leivoin savulohipiirakkaa ja rommilla maustettuja brownies-paloja. Glögin tekoa harkittiin myös, mutta päätettiin sitten että kun täällä kerran ollaan niin maistellaan paikallisia juttuja, ja niin ostettiin sitten valmista eggnogia. Hyvää oli (Marko lorautti laseihin vähän rommia niin maistui ihan sulaneelta rommirusinajätskiltä), mutta oli sitten myös niin paksua ja tuhtia tavaraa, että mukillisesta tulikin melkein täyteen.

Muuten koko viikonloppu meni vähän kuin sumussa (niin... ei nyt sitten mitään rommivitsejä tähän, kiitos. ;)). Ei, vaan en ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan ja kun muutenkin vähät unet lopulta kutistuu sellaisiksi parin tunnin torkuiksi yössä, alkaa veto olla aika loppu. En sitten jaksanut keksiä mitään kummempaa tekemistäkään viikonlopuksi. No, eipä haittaa, ainakin Marko näytti olevan ihan tyytyväinen tilanteeseen: saipahan rauhassa vääntää väikkäriään ja seilailla ympäri Karibiaa piraattikamujensa kera. ;) Hyvä on; lähden sitten sillä aikaa samoilemaan metsiin ja nummille ja vanhoihin linnoihin omien mielikuvituskavereideni kanssa... ;) (Hommaa voisi, ainakin välillä, kutsua myös kirjoittamiseksi.)

Nyt sitten jatkuu taas arjen työt ja tietokoneiden ääressä tässä ollaan jälleen kyhjötetty kun kumpikin yrittää saada tekstiä aikaan. Marko puhuukin varsin asiantuntevasti fenomenografioista ja -logioista ja miettii yhteistyöjuttuja SFU:n kanssa. Minä en ole oppinut mitään niin hienoa, mutta käytän sentään jo oikein sujuvasti noita pyykkituvan valtavia pesumasiinoita. ;)

Pikkujoulutunnelmissa jatkettiin kuitenkin eilen maanantaina, sillä Vesa ja Kirsti kutsuivat meidät illaksi viettämään pikkujoulua ja itsenäisyyspäivääkin siinä samalla. Jutusteltiin mukavia ja ihasteltiin upeaa joulukuusta sekä nautittiin takkatulesta. Kirsti ja Vesa olivat laittaneet pöydän koreaksi ja herkkuja oli monenlaisia! Päälle nautittiin vielä kakkukahvit, niin jo oli olo kerrassaan kuin jouluna - yhtä täynnä. :) Niin ja sitten saatiin vielä Ikean-tuliaisina Maraboun suklaata! Nam! ;)

Illan päätteeksi lähdimme vielä pienelle ajelulle - Vesa ja Kirsti näyttivät meille missä täällä ovat runsaimmat jouluvalot. Näillä nurkilla on parikin taloa, joiden isäntäväki on tehnyt jouluvalaistuksesta suoranaisen spektaakkelin. Paitsi että valoja jos jonkinlaisia on ripusteltu suunnilleen jokaiseen puuhun ja pensaaseen ja talokin kääritty valoköynnöksiin ja katolle ripoteltu erilaisia valaistuja tekstejä ("Ho ho ho!" näytti olevan suosittu), on puutarhaan pystytetty poroja ja rekiä ja pukkeja ja lumiukkoja ja ties mitä - ja kaikki tietysti valoilla varustettuina. Toisella talolla kävimme jopa pihassa kävelemässä ja hämmästelemässä. Siellä olivat myös rakennelleet erilaisia joulukuvaelmia ja -asetelmia ikkunoihin sekä väsänneet "lumiluolan", joka tietysti myös oli valaistu! Ihan hirvittää ajatella millaiset määrät aikaa ja rahaa moiset viritykset vievät, mutta kyllä varmasti hommasta täytyy myös tykätä että siihen viitsii joka vuosi ryhtyä. Nämäkin ovat täällä suorastaan perinteisiä käyntikohteita - toinen talo (tai siis sen asukit tietysti) teki tämmöistä jo silloin lähes 10 vuotta sitten kun täällä viimeksi olin. Nyt oli kyllä valolamppua vieläkin enemmän kuin silloin.

Noin muutenkin alkaa pihoille ja ikkunoihin ilmestyä jouluvaloja. Ne kyllä tuovat ihan mukavaa tunnelmaa pimeisiin ja sateisiin iltoihin. Joulukuusia on kannettu sisälle jo monissa kodeissa - ne näkyvät ulos asti olohuoneiden isoista ikkunoista. Muovikuusiahan käytetään täällä paljon, joten mikä ettei niitä sitten pystytettäisi jo tässä vaiheessa. Meillehän ei kuusta pitänyt tullakaan (kun Suomessa meitä jo yksi muovinen odottaa) mutta juuri tänään Marko kävi joulukuusimetsällä... ;) Ei vaan, Vesa ja Kirsti olivat tosi ystävällisesti askarrelleet meille pienen kuusen oman vanhan muovikuusensa osista! Siinä on valotkin ja koristeet ja kaikki! Kyllä nyt kelpaa. :)

Juuri äsken ovelle koputettiin ja sieltä tuotiinkin taloyhtiön joululahjaa. Hämmästyimme suuresti, kun emme tienneet että sellainen olisi tapana. Siinä oli pyyhkeeseen käärittynä lasivaasi, jossa seisoskeli muutama lasikukka.

Niin, melko sateista on täällä ollut edelleen, mutta eipä se suuremmin haittaa. Eilen aamulla tuli kyllä jotain rännän tapaista, raskaita ja märkiä hiutaleita jotka kyllä sulivat heti maahan päästyään. Nyt ei ole puissakaan enää lehtiä (mitä nyt tuossa pihassa on yksi itsepäinen, vai liekö ehkä turhamainen koivu, joka ei raaski keltaisia lehtiään riisua) joten parvekkeelle näkyy toiselta suunnalta vuoret ja toiselta meri!

Näissä päiväkirjakuvissakin turvaudutaan jälleen vanhojen seikkailujen antiin, eli kuva otettu aikoinaan Kitsilanon reissulla (kuten myös tuo ylempi kuva).


12.12.2004

Pupu ja lahde

Arkipäivät menivätkin taas vauhdilla ja tavallisissa puuhissa. Marko jaksoi kirjoitella ja teoriataustan uusi versio alkaakin vähitellen olla jo valmiina! Paljon muuta ei viikolla sitten ennätettykään, pienellä jouluostosreissulla vain käytiin. Iltaisin toki sitten rentouduttiin, pääasiassa kirjojen ja elokuvien parissa.

Eilen lauantaina oli upea, aurinkoinen päivä ja päätettiin kuitenkin lähteä käymään Granville Islandilla. Se oli pieni vika-arviointi siinä mielessä että lauantaina aamupäivästä paikka oli aivan täynnä väkeä. Käveltiin ja katseltiin kauppoja kuitenkin (Granville Islandilla on mm. Markon suosikkikauppa jossa on kaikkea meriaiheista tavaraa, valtava valikoima kirjoja purjelaivoista jne. ja myös mun suosikkipuoti, "satukauppa"), samoin public marketin antia piti tarkastella. Melkein voisi sanoa että tuskin sellaista herkkua on olemassa mitä sieltä ei löytyisi, mutta sitten tulee mieleen vaikka karjalanpiirakat ja mämmi... ;) Joten taitaa noita kuitenkin olla vaikka millä mitalla (eikä kaikki suinkaan suomalaisia perinneruokia), mutta noin yleensä siellä on kyllä ällistyttävät määrät kaikenlaista hyvää (ja myöskin varsin omituisen näköistä...). Se oli siis samalla oikein kätevä paikka löytää jotain syötävää, tosin vapaan pöydän saalistaminen siinä tungoksessa vaati kärsivällistä vaanimista. Jälkkäriksi Marko sai viimein himoitsemaansa mustikkapiirakkaa (sieltä löytyy myös kiva piirakkakoju) jäätelön kera.

Nyt on sitten sunnuntaikin mennyt työn touhussa! Sovittiin että Anni ja Mikko tulevat vieraisille ensi viikolla ja jotta ehdittäisiin viettää aikaa yhdessäkin, siirteli Marko osan töistä tälle päivälle. Minä koitin avustaa ja niin tehtiin että Marko kirjoitti, minä luin ja sitten Marko taas kirjoitti. Hyvin sujui. Ainakin minusta... ;) Teksti oli oikein sujuvaa ja varsin fiksua, siinä sai kyllä välillä tavata pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä useammankin kerran että niiden hienoudet ymmärsi. Oikein hyvältä vaikuttaa ja juttua tuntuu riittävän. Ehdottelinkin tuossa Markolle että ehkä on parasta tehdä Markon väikkäri-trilogia! Siitä voisi sitten rakentaa vielä special edition -paketin kommenttiraitoineen ja... ;)


18.12.2004

Yliopiston verkko-ongelmien vuoksi päiväkirja on ollut vähän tauolla. Nyt jälkikäteen sitten kuulumisia jälleen tapahtumista täällä Kanadassa...

Anni ja Ulla

Taas ollaan sitten viikonlopussa... Edellisenä viikonloppuna ja alkuviikosta saikin Marko töitänsä niin pitkälle, että sitten puolen viikon paikkeilla voitiin hyvillä mielin puuhailla muuta ja viettää vähän aikaa Annin ja Mikon kanssa.

Anni ja Mikko tosiaan tulivat Victoriasta tänne mantereen puolelle tiistaiaamuna. Harmi vaan Lady Baronissa (pariskunnan autossa siis ;)) oli jotain köhää, mutta ajoivat sitten ensin Vesalle ja Vesa auttoi saamaan auton taas varmemmin tien päälle. Sitten oltiin sovittu että Anni ja Mikko kiertävät yliopistot ja muita sellaisia paikkoja joita me ollaan nähty jo ehkä useampiakin kertoja ja tulevat meille vasta illalla. Niinpä nuo sitten tänne ilmestyivätkin osattuaan ulos Metrotownin kauppakeskuksesta mutta eksyttyään tämän talon uumeniin... ;) Ilta menikin siinä kun vaihdettiin kuulumisia, syötiin pestobageleita ja maisteltiin rommia Markon asiantuntevan luennon saattamana. ;)

Keskiviikkoaamuna lähdettiin liikkeelle heti aamukahvien ja -suihkujen jälkeen ja pian köröteltiin Annin ja Mikon vaaleansinisellä autolla kohti Granville Islandia. Matka sujui mukavasti; Mikko ajoi ja Anni ja Marko lukivat aina tarvittaessa (mikä ei ollut kovin usein) karttoja. Granville Islandilla tarkastettiin taas kerran kauppahallin antimet ja käveltiin muutamissa kaupoissa. Katseltiin ympäristöä muuten vaan myös ja ihmeteltiin mm. boat houseja, eli hauskan näköisiä veden päälle rakennettuja taloja.

Seuraavaksi suuntana oli Chinatown. Siellä käveltiin ympäriinsä ja pällisteltiin puotien tarjoomuksia. Kaikenlaiset ruoka- ja rohdoskaupat olivat sirotelleet tavaroita kadunvarsiin ja voisi sanoa, että ei niistä tavaroista puoliakaan tunnistanut. Kaikkea löytyi kuivattuna kaloista ja katkaravuista aina liskoihin asti, mutta kyllä tuoretta tavaraakin riitti; rapuja ja vähän jättimäistä etanaa muistuttavia önniäisiä köllötteli vesisammioissa. Hedelmiäkin oli vaikka mitä sorttia. Kaikki kyltit olivat enimmäkseen kiinaksi (ja vain kiinaksi) joten ei ollut mahdollista edes opiskella meille ennestään tuntemattomien lajien nimiä. Niin kaupoista kuin ravintoloistakin tulvi kadulle hyvin eksoottisia tuoksuja ja kaikkialla ympärillä kuuli puhuttavan vain kiinaa. On kapeita kujia ja katulyhdyt on koristeltu lohikäärmepatsailla - kaiken kaikkiaan Chinatownissa on ihan oma tunnelmansa.

Chinatownista päätettiin jatkaa matkaa downtowniin. Matkalla saatiin huomata, että siellä filmattiin jotain leffaa, mutta julkkiksia ei ehditty väentungoksessa bongaamaan. ;) Käytiin parissakin parkkihallissa kääntymässä ensin ennen kuin päätettiin säilöä auto kuitenkin Gastownin parkkiin ja kävellä sieltä sitten muualle. Gastownissa tosin mentiin ensin haukkaamaan lounasta Old Spaghetti Factory -nimiseen paikkaan, joka nimensä mukaisesti on erikoistunut erilaisiin pastasysteemeihin. Paikka on varsin lysti sisäpuolelta, sinne on nimittäin raahattu mm. vanha raitiovaunun vaunu (vaununvaununvaunununvaununvaunu... enpäs malttanut olla sanomatta ;)) ja paljon muuta vanhaa tai ainakin vanhan oloista tavaraa. Ruoka maistui, täyteen tultiin ja sitten taas jaksettiin jatkaa.

Kuva

Ensin suunnattiin "näkötorniin" eli korkeaan rakennukseen keskustassa, jonka näköalatasanteelta saa ihailla kaupunkinäkymiä. Ei ollut täysin kirkas päivä, mutta onneksi ei ollut sumua ja pilvetkin piileksivät sen verran korkealla etteivät ne näkymiä haitanneet. Torniin näkyikin sitten kaupungin levittäytyminen kauas eri suuntiin, merimaisemaa ja vuoret, jopa Mount Baker USA:n puolella. Katseltiin näkymiä sitten ihan hyvän aikaa ennen kuin huristettiin hissillä taas alas.

Tallustelimme sitten yhden keskustan "moolin" läpi Robson Streetille, mikä on eräänlainen pääkatu downtownissa. Sen varrella on paljon kauppoja ja muita liikkeitä - ja kadulla vastaavasti sitten on aina paljon ihmisiä. Lähinnä vain katselimme ympärillemme ja ihmettelimme vilinää ja sitten palattiinkin "mooliin" nauttimaan jätskiä ja cinnamon pullia.

Eikä sitten muuta kuin takaisin huipulle! Eli kun ilta oli pimennyt, niin kipitettiin takaisin näkötornin hissiin (jotka muuten ovat sellaisia näköalahissejä, eli etuseinä on kokonaan lasia ja sen läpi saa sitten hämmästellä kuinka kaupunki jää kauas alas... tai tulee kovaa kyytiä lähemmäs) ja ajeltiin taas ihailemaan näköaloja (samalla lipulla kun pääsi torniin sekä valoisalla että pimeällä). Kyllä näkymiä kelpasikin taas katsella kun kaupungin valot olivat syttyneet ja erityisen upealta näytti nyt kun kaikkialla tuikki ja välkehti jouluvaloja! Varsin upeaa. Näköalapaikalla valmisteltiin juuri jotain ihan spesiaalia yksityistilaisuutta ja meillähän alkoi heti mielikuvitus vipeltämään; jospa se olisikin se elokuvantekoporukka joka olisi tulossa sinne iltapirskeisiin! Ei kyllä sitten keksitty sopivaa kikkaa jäädä kuokkimaan ja jouduttiin viimein poistumaan paikalta. ;)

Ehkä siitä sitten juontui se idea, että kotimatkalla päädyimme Annin kanssa kuvittelemaan olevamme filmitähtiä limousinen takapenkillä. Marko sai luvan leikkiä bodyguardia ja uhkasipa tuo pistää aurinkolasit nenälle ja työntää mustaa spaghettia korvan taakse... Joopa. Kotimatkalla seisottiin vähän ruuhkissa, mutta silloinkin koko autoparka varmaan tärisi kun nauroimme niin hirmuisesti koko matkan mm. niille bisnes-ideoille mitä yritettiin keksiä jotta voitaisiin jäädä tänne asustamaan tai sitten sille kun Mikko otti joka liikennevaloissa kisaa muiden kuskien kanssa. Aina nuo jäivät taakse kuin seisomaan (eli kyllä Bugs Bunny ponkaisee ja lujaa!) mutta vetivät sitten kohta ohi molemmilta puolilta...

Kuva

Ennen kotiinpaluuta katsastettiin kuitenkin vielä Richmondin jouluvalotalot ja hämmästeltiin niitä. Illalla taas syötiin ja maisteltiin rommia ja höpistiin ja naurettiin niin että ei oltaisi millään maltettu nukkumaankaan mennä! Pojilla oli taas niin mahdottomat jutut että huh...

Aamulla suoritettiin sitten erilaisia huoltotoimenpiteitä: Anni ja Mikko lähtivät käyttämään autoa korjaamolla ja Marko päivitteli sillä aikaa Annin kannettavaa. Kaikki saatiin kuntoon ja onneksi autossa ei ollut mitään vakavaa vikaa. Lähdettiin vielä Landsdownin "mooliin" missä vietettiin aikaa pääasiassa dollaritorilla. ;) Sitten käytiin Richmond Centerin ruoka-aukiolla syömässä ja kierreltiin vielä jonkun aikaa kauppoja ennen kuin me lähdettiin kohti kotia ja Anni ja Mikko suuntasivat lautalle ja Victoriaan.

Nyt ollaan vielä normaalien puuhien ja töiden lisäksi hoideltu viimeiset jouluostokset ja -koristelut. Marko tuossa viritti juuri parvekkeen oven yläpuolelle kauniin köynnöksen, jonka kävi pari päivää sitten ostamassa! Joulukuusi onkin ollut paikallaan jo jonkun aikaa, samoin valoenkeli, ja kynttilöitä on tietysti paljon. Joulutähti hankittiin eilen ja se on vieläkin hengissä! Saa nähdä kauanko kestää, jostain syystä onnistun aina murhaamaan ne melkein alkumetreillä... Joululaulut meillä myös soi nettiradiosta (löytyi kanava mistä tulee vain niitä!) koko ajan. Joulutunnelmissa täällä siis aletaan olla jo kovasti!



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!