ullajarichmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

1.11.2004

Karhu hyökkää

Täällä veivattiin kelloja myös taaksepäin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamuista tuli huomattavasti valoisampia, mutta kyllä täälläkin pimeä tulee nyt jo viiden maissa. Sunnuntaina olikin sitten suuri juhla, Halloween. Telkkarista tuli kaikenlaista kauhuleffaa ja -ohjelmaa pitkin päivää. Illalla sitten riittää ilotulitusta ja ilmeisesti trick-or-treat -perinne on vielä voimissaan vaikka ei yhtään sellaista seuruetta satuttu näkemään. Koululaisilla oli kyllä pitkin viikkoa jo jos jonkunlaista sarvea päässä ja naamaria silmillä. Meillä olikin oikea Halloween-yö, kun tuuli hurjasti niin että nurkissa vinkui ja kolisuttipa se tuuli vielä… no, ei me vieläkään tiedetä mikä ääni se oli, mutta jostakin ulkoa se tuli… aavemaista. ;) Tänä vuonna en ehtinyt valmistella mitään kammottavaa Halloween-ateriaa (normaalisti meillä on homeisia myrkkysienipiiraita, koppakuoriaisilla höystettyä matosalaattia jne.) mutta istuttiin kuitenkin iltaa kurpitsalyhtykynttilän valossa ja kaiken karmaisevan sijaan syötiin kaikkea epäterveellistä… ;)

Kuvassa oikealla Marko puolustaa vaimoaan kammotuksen hyökkäykseltä ja alla pieni muisto aiemmista Halloween-aterioistamme, eli hirveät hiiret ja niiden kammottava teloitus! (huomaa taustalla kaverinsa teloitusta seuraavan hiiren kauhistunut ilme.)

teloitus, execution

5.11.2004

Pizzalla

Menivätpäs arkipäivät tällä viikolla taas nopeasti... Marko jatkoi taas töiden kimpussa hikoilua, mutta kyllä tekstiäkin sitten syntyi sivukaupalla parhaina päivinä. Kyhjöttelin kanssa aika usein tietokoneen ääressä - nimenomaan kyhjötin kun tuo mun työpiste sijaistee lattialla... Marko pääsee aina nauramaan hassuille löhötyöasennoille. Kuulokkeille, jotka Marko oli hankkinut voidakseen jutella koneen kautta vaikka Suomeen asti (niin, systeemillä on varmaan ihan nimikin tai sen voisi joku osata selittää paremmin mutta en oikein tiedä mistä on kyse), oli käyttöä kun saatoin samalla kuunnella musiikkia ahertavaa miestä häiritsemättä. ;)

Tiistaina lähdettiin pienelle evakkomatkalle aamupäivästä. Meille kun oli tuotu ovenrakoon lappu, jossa ilmoitettiin että asuntokompleksin omistaja oli tulossa tupatarkastuksille "erittäin tärkeiden" vieraiden kanssa. Meidän asunto oli sitten valittu käyntikohteeksi ja niin siinä sitten varoiteltiin, että huoneiston olisi hyvä olla yhtä edustavassa kunnossa kuin muulloinkin. Ei auta kuin ihmetellä että miksi nuo tätä kämppää tahtovat näytellä kun varmaan löytyisi sellaisiakin joissa olisi... hmm, en tiedä, miten olisi vaikka HUONEKALUJA! ;) Eivät edes osanneet sanoa aikaa tarkemmin kuin että yhdeksän ja viiden välillä... No ei se mitään, meillä oli kauppa-asioita toimiteltavana muutenkin ja saatiin sitten hyvä tekosyy luuhata kauemmin DVD-hyllyillä. ;) Samalla tekosyyllä mentiin vielä tempomaan Boston Pizzassa isot (mutta hyvät) pizzat ja (ei kai vaan...) suklaakakkua päälle. Kannatti viivytellä, sillä asunnossa olikin käyty sillä aikaa kun oltiin poissa. Olivat vielä jättäneet parvekkeen oven lukitsematta. Jummi. ;)

Nyt on sitten perjantai ja viikonloppu alkamassa. Pitäisi varmaan joskus seurata säätiedotustakin niin tietäisi millaista säätä on luvassa - kannattaako suunnitella jotain retkeä viikonlopulle vai ei. Asioiden seuraamisesta tuli mieleen, että eipä me hirmuisesti myöskään USA:n pressanvaaleja seurailtu vaikka ne tälläkin puolella olivat aika kova juttu. Vaaliväittelyistä nähtiin joskus pätkiä ja ne kyllä ansaitsevat nimen väittely. Siellähän räksyttivät toisillensa kuin mitkäkin... Eipä sillä, kyllä telkkarista on tullut mitä ihmeellisempiä vaalimainoksia missä ehdokas ei vain kehu itseään vaan ihan suoraan haukkuu jonkun toisen tietyn ehdokkaan ja syyttää tätä vaikka mistä. Toisaalta, sellaisia ovat jotkut mainoksetkin: Ihan suoraan sanotaan, että meidän tuote on tällainen ja noiden toisten (ja siinä saa tosiaan mainita kilpailevan firman/tuotteen nimenkin) on paljon huonompi koska...

Nyt hypitään taas asiasta viidenteen sillä vauhdilla että lienee paras lopettaa...


8.11.2004

Hukka sillalla

Viikonloppu meni varsin mukavasti, vaikkakin aika laiskasti. Marko oli ahertanut niin kovasti koko viikon tutkimuksen kimpussa, että nyt oli sitten aika levätä - vaikka kovasti se jaksoi kuitenkin taas jotain muuta tarinaa tietokoneella rapistaa. Perjantai-iltana ei tehty mitään kummempaa, katsottiin vain leffa, syötiin paljon ja valvottiin vielä aika myöhään kirjojen kimpussa.

Lauantaiaamuna sitten vastaavasti nukuttiin vähän myöhempään ja herättiin sateen ropinaan. Ei sitten viitsitty ruveta suunnittelemaan mitään retkeä tai kummempaa tekemistä vaan löhöiltiin sängyssä ja noustiin vasta laittamaan brunssia. Sellaista ei harrasteta ollenkaan usein, mutta oli vaihteeksi mukavaa muuttaa aikataulua. Sade sen kuin jatkui koko päivän. Käytiin sentään kirjastossa noutamassa taas lisää luettavaa ja istuttiin iltahämärissä kuumien kaakaomukien ääressä.

Sunnuntainakaan ei päästy kävelylle, sillä sade jatkui aamupäivästä ja iltapäivällä oltiinkin onnistuneesti unohdettu koko ulkoilusuunnitelma. Taitavaa. ;) Nyt on sitten taas uusi viikko alkanut (ja tietenkään tänään ei voinut sataa... näinhän se aina menee... no, olipa oiva pyykkipäivä sitten) ja saa nähdä mitä vielä keksitään...

Kuva tuossa ei muuten mitenkään liity tähän viikonloppuun, vaan Marko siinä poseeraa Stanley Parkissa North Vancouverin maisemat taustalla.


11.11.2004

SFU pupu

Alkuviikon arkipäivät menivätkin sitten taas normaaleissa puuhissa, mutta eilen (keskiviikkona) päätettiin vähän poiketa perussysteemistä. Änkesin nimittäin Markon mukaan työpaikalle! Päivä näytti aamusta siihen tarkoitukseen varsin lupaavalta - ei nyt vaan siinä mielessä että mies oli ajatukselle suosiollinen, mutta myös siinä, että oli oikein kirkas ja kaunis ilma. Yliopisto (SFU) kun sijaitsee sellaisessa paikassa mistä on upeat näkymät vuorille - itse asiassa paikka kyhjöttää aika korkealla yhden vuoren kupeessa (en nyt vaan satu muistamaan vuoren nimeä). Niin sitten hypättiin autoon ja lähdettiin ajamaan.

Matkalla sitten alkoi ympärille kertyä kummaa tummaa sumua. Välillä se oli niin sankkaa että kovin pitkälle eteensä ei nähnyt. Harmiteltiin siinä jo sitten kun jäivät maisemat näkemättä, mutta kuinkas kävikään - kun auto kiipesi vuorenrinnettä pitkin, alkoi sumu jäädä taakse! Noustiin siis kauas sen yläpuolelle ja yliopistolla oli oikein kaunista ja kirkasta. Käppäiltiin siellä sitten ihailemassa maisemia, vuoria ja laaksoissa lepäilevää sumua, etsiydyttiinpä jopa jollekin kattoterassille tähyilemään. Hienoa oli.

Marko esitteli siinä sitten yliopistorakennuksia ja kampusaluetta. SFU on siitä jännä paikka, että siellä monet rakennuksista ovat yhteydessä toisiinsa katettujen käytävien ja isojen "ulkoilma-aulojen" kautta. Siellä on siis valtava systeemi yhtä jättimäistä betonirakennelmaa useassa kerroksessa. Paikka näyttää varsin sokkeloiselta näin harvoin sinne eksyvän mielestä (varmaan eksyisin, kirjaimellisesti, sinne usein jos yrittäisin yksin siellä hortoilla) ja olinkin aina sitä mieltä, että jonnekin päästäkseen olisi pitänyt mennä juuri päinvastaiseen suuntaan. Enpä kyllä koskaan olekaan ollut suuntavaistostani tunnettu... (Siinä sai Marko vähän pyöritellä silmiään kun etsittiin jotain tiettyä rakennusta ja osasin kuvailla sitä että "No se missä on kirkkaanpunanen lattia!".)

Käveleskelimme ja katselimme siis paikkaa ja kävimme mm. tutustumassa taas kirjakauppaan oikein kunnolla. Ei sieltä nyt juuri muuta löytynyt kun kunnon kansio useilla lokeroilla tärkeyspaperien järjestämistä varten. Yh. En ole järjestelmällinen, mutta joskus on pakko yrittää. Syömässä käytiin opiskelijakahvilassa, mistä on hienot näkymät vuorille lasiseinän takaa. Näköjään upeisiin maisemiinkin turtuu, sillä eivät nuo opiskelijat näyttäneet niitä enää ihailevan, istuivat vaan nenät kiinni kirjoissaan.

Siellä vierähtikin sitten useampi tunti ja kun ajettiin vielä farmimarketin ja ruokakaupan kautta kotiin, olikin päivä saatu menemään melkein kokonaan.

Tänään käytiin tuossa juuri Garry Point Parkissa ihailemassa auringonlaskua. Nyt kun puista varisee lehdet, on meillä jo parvekkeelta merinäkymä joka sen kun komistuu loppujenkin lehtien lähtiessä. Pian auringonlasku varmaan näkyy siihen... Mutta nyt käveltiin kuitenkin tuohon puistoon (nurkan taa käytännössä) rantaan katsomaan kuinka aurinko katosi näkyvistä. Aivan upeaa.


14.11.2004

SFU pupu

Viikonloppu alkaakin tässä vähitellen olla ohi ja seikkailut on taas seikkailtu. Lauantaina oltiin ajateltu keksiä jotain ohjelmaa, ihan vaihteen vuoksi vain ja koska meidän perinteinen 9. päivä (tällä kertaa täyteen tuli 7 vuotta) jäi viikolla muiden puuhien vuoksi juhlistamatta. Ja olihan lauantaina vielä muutenkin aihetta juhlaan kun oli Kristianin päivä! Sen kunniaksi tarjoilin aamulla Markolle säilykepurkin sänkyyn. No ei, siellä ei ollut papuja eikä edes voisarvia ja lappua että tässä aamiainen ole hyvä, vaan siellä oli säilöttyä sutta! No, niin väitti etiketti mutta kun Marko susi-fani purkin aukaisi, löytyi sieltä pikkuinen pehmo-hukka.

Päivän suunnitelmia vaaransi vähän sää, joka oli kovin sumuinen ja sadetihkuinen. Varmuuden päälle pelataksemme valitsimme sitten sisätila-aktiviteetteja ja ajelimme kohti antropologista museota. UBC:n (toisen yliopiston) niemellä sumu sen kuin sankkeni. Tuskin eteensä näki ja vissiin kaikki eivät olleet nähneetkään kun ainakin yksi tieltä penkkaan eksynyt auto nähtiin matkalla. Museossa riittikin sitten tavaraa; lähinnä eri kulttuureille tyypillisiä käyttö- ja koriste-esineitä. Oli siellä kippo ja koppa poikineen, ei voi muuta sanoa, varsinkin kun museon "research collection" oli sekin työnnetty vitriineihin pällisteltäväksi. Pääasiassa keskityttiin kuitenkin Kanadan alkuperäiskansojen (First Nations) kulttuuriin ja taiteeseen, joten valtavia toteemipaaluja ja puuveistoksia saatiin kyllä hämmästellä. Harmillista oli se, että ihan kaikista näyttelyesineistä ei löytynyt mitään selitystekstiä (research collectionin osalta ne olivat kyllä selattavissa paksuista opuksista, mutta edes noiden näyttelyn "pääartikkelien" kohdalla ei aina oltu viitsitty selittää mistä oli kysymys). En sitten saanut tietää oliko värikäs ja eläinhahmoinen, pienillä pyörillä varustettu useamman vaunun käsittävä systeemi paikallisten alkuperäisasukkaiden versio possujunasta vai mistä oikein oli kyse. Ja kuka kumma käytti niitä valtavia puurokauhoja jotka vetivät varmaan parikymmentä litraa? Museosta löytyi myös posliinin historiaa esittelevä näyttely ja sekin oli ihan mielenkiintoinen. Taidokkaasti on tehty kakluuneja ja kuppeja jos missä ja koska.

SFU pupu

Kun historia-/kulttuuriannos alkoi vaikuttaa riittävältä, lähdettiin ajamaan pois ja päätettiin matkalla poiketa syömään Mongolian Grilliin. Vaikka Victoriassa sellaisessa jo käytiinkin niin pitihän Richmondinkin vastaava testata. Siellä olikin varsin hiljaista ja rauhallista ja ihan kiva ympäristö. Lounaaseen kuului keitto, josta emme kyllä osanneet muuta kuin arvailla että mitä siinä oli, mutta hyvälle se kyllä maistui. Sitten vain ruokia metsästämään. Tämähän on sellainen paikka, jossa raa'at raaka-aineet (toistoako? Tässäkö? ;)) kerätään itse kippoon noutopöydän tyyppisestä systeemistä. Täällä olikin valikoimaa enemmän kun Victoriassa ja löytyi kyllä niin kasvista kuin lihaa joka makuun. Olisi tarjolla ollut biisoniakin. Merenmönkiäisten määrä oli myös melkoinen, joten kuppiin kertyi katkarapua ja simpukkaa ja mustekalaa... Itse sitten annostellaan vielä maustekastikkeet päälle, joten maun voi säätää - tai ainakin yrittää - mieleisekseen. Sitten koko kuppi annetaan kokille, joka paistelee annokset valtavalla keittolevyllä. Ja tosiaan, hinta määräytyy sen mukaan paljonko tavaraa on kulhoon kahmittu. Täällä piti vielä yrittää veikata annoksen hinta ja oikeaan osumalla olisi vissiin saanut koko satsin ilmaiseksi. Vaikeahan tuota on arvata, varsinkaan sentilleen... ;) Tosin tällä kertaa ei mulla mennyt kuin parilla kymmenellä sentillä pieleen, vaikka ihan oli hihasta vedetty arvaus. Kuitenkin, ruokiin oltiin varsin tyytyväisiä; ainakin sai varmasti sitä mitä halusi.

Syömisen jälkeen suunnattiin vain kirjaston ja ruokakaupan kautta kotiin. Illalla pidettiin vaan rennosti leffa- ja jätski-iltaa...;)

Nyt onkin ollut sateinen sunnuntai, joten mitään kummempaa ei olla puuhasteltu. Kello alkaa tulla neljä ja kovin on jo hämärää...


19.11.2004

syyspupu

Arkipäivät vilahtivatkin ohi vauhdilla ja alkaa jo olla perjantai-ilta! Paljon saatiin kuitenkin viikon mittaan aikaan. Marko ahkeroi kovasti töiden kimpussa ja luettuja ja lukemattomia artikkeleja on nyt ripoteltu taas ympäri asuntoa. Tekstiäkin syntyi kyllä. (Artikkelit on kylläkin selkeästi järjestetty aihepiireittäin hyödyllisiin, hyödynnettyihin ja hyödyttömiin. Se, että ne sattuvat olemaan järjestettynä lattialla johtuu vain siitä, että ne ovat siten kätevästi noukittavissa kirjoituspöydälle aina tarpeen vaatiessa -Markon puolustuspuhe)

Maanantaina meidät oltiin kutsuttu käymään Helenan luona Kitsilanossa. Helena on tuttuja niiltä edellisen Vancouverin-reissun ajoilta ja tähän mennessä oltiin nyt ehditty vain nähdä melko pikaisesti kerran. Varauduttiin taas siihen, että ruuhkaa saattaisi olla reippaasti ja lähdettiin matkaan hyvissä ajoin. Niinpä silloin tietenkin liikenne sujui joutuisasti ja oltiin reippaasti etuajassa perillä. Eipä se haitannut, sillä oli oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Jätettiin auto parkkiin ja käveltiin ja katseltiin vähän Kitsilanoa, mikä on oikein kaunista ja mukavan näköistä aluetta. Rannassa ihailtiin maisemia ja tuijoteltiin kaupunkinäkymää sekä hiivittiin merimuseon takapihalla (museo sattui olemaan suljettu silloin) kurkkimassa vanhoihin tykkeihin ja ällistelemässä sukellusvenettä. Täytyykin muistaa mennä sisällekin museoon joskus.

Sitten tavattiin Helena sekä Helenan tytär Maria poikineen. Oli todella mukava tavata pitkästä aikaa ja jutella. Helena oli laittanut oikein ihanan lounaan ja siinä vaihdettiinkin sitten kuulumisia muutaman tunnin ajan.

Keskiviikkona oli taas asioita "mooleihin", pääasiana (voisipa melkein sanoa että pää asiana) Markon hiusten leikkuu, vaikka pitihän tietenkin kirjakauppa ja DVD-valikoimat tutkia myös. Ruoka-aukiolla syötiin uskollisesti isot annokset samasta hyväksi todetusta wokki-paikasta kuin lähes joka kerta. Välillä mietitään, että pitäisi kokeilla muutakin, mutta mitäs tuota vaihtamaan kun on älyttömän hyvän makuista ruokaa, edullista ja vielä niin isot annokset että Markokaan ei jaksa kaikkea sitä mitä minuun ei mahdu. ;) (Jaksaisinkin ehkä vielä juuri ja juuri, mutta haluan mahtua aikanaan paluulennolla koneessa vielä yhden ihmisen paikalle... -Marko)

Samalla reissulla tehtiin jo ensimmäisiä jouluostoksia. Täällä on nyt tulleet joulutavarat kauppoihin, koristetta alkaa olla ikkunoissa jne. Täytyy sanoa että yhdenkin tavaratalon joulukoristeosastolta löytyi kuuseen ripustettavaksi mitä ihmeellisempää tavaraa! Perinteisiä pallojakin vielä näki jossain, mutta muuten löytyi kyllä kaikkea mahdollista pikkuruisista tyynyistä ja mekoista minikokoisiin käsilaukkuihin! (Kuvitelkaapas sitten vielä kaikki tämä tilpehööri sekä hempeän että imelän vaaleanpunaisissa sävyissä, niin voitte arvata että sen näyn edessä jollain kyllä leuka loksahti. Voihan tietty olla että tarkoitus ei ollut ripustaa kaikkea tätä tavaraa kuusen oksille keinumaan, mutta... ei sillä muutakaan käyttökelpoisuutta kyllä ollut.)

cannon fodder

Eilen illalla päätettiin vaihteen vuoksi lähteä käymään elokuvissa. Matkalla muuten huomattiin, että innokkaimmat ovat ripustelleet jo jouluvaloja taloihin ja puutarhaan - onpa meidänkin rakennuskompleksin julkisivun harjalle huiskaistu rivi kaikenkirjavia tuikkuja. (Pihapuissa onkin ollut valot koko ajan...) Leffakäynti on kieltämättä täällä vähän erilainen juttu kuin Hämeenlinnan pikkuisessa kellariteatterissa. Liput voi ostaa mennessään kätevästi automaatista, joka muuten myös tarjoaa samalla ostettavaksi erilaisia satseja naposteltavaa ja juotavaa. En sitten tiedä miksi kukaan muu ei näyttänyt suosivan näitä automaatteja... (Kumma juttu kyllä, ihmisiä jonotti ainoalle kassalle isompikin lauma, kun automaatteja jökötti vieressä 6 tai 7 kappaletta täysin vapaina -Marko taas!) Liput tarkastetaan siinä vaiheessa kun astellaan toiseen valtavista käytävistä, jonka varrella teatterisalit ovat. Sen jälkeen kukaan ei näytä vahtivan, että menevätkö ihmiset ollenkaan siihen saliin minne lipun ostivat vai jonnekin ihan muualle - tai jäävätkö yhden elokuvan loppumisen jälkeen paikalle ja livahtavat sitten toiseen saliin. Viimekerralla huomasinkin kun jonkun verran elokuvan alkamisen jälkeen paikalle tuli jotain varhaisteinejä jotka seurasivat leffaa jonkun kymmenisen minuuttia ja sitten häippäsivät. Ehkä ne olivat ostaneet vaan jotkut liput ja testailivat sitten eri leffoja... Muutenkin ihmiset juoksentelevat salista välillä vessaan - no, se nyt ei vielä mitään, mutta kun käyvät hakemassa lisää ruokaakin välillä! Se on jo hassua. No, ainakin salit ovat isot, en varmaan paljon liiottele jos sanon että 10 kertaa sen kokoiset kuin missä muutaman vuoden ajan jouduttiin elokuvia katsomaan... Penkkirivit nousevat niin jyrkästi, että ei ole mitään pelkoa siitä, että joku iso ihminen edessä peittäisi näkymät. Niin, elokuva oli Bridget Jones, tämä kakkososa, ja se oli oikein hauska ja söpökin juttu. Ainakin naurettiin kovasti! Tällä kertaa oli jatko- tai kakkososa kyllä ihan onnistunut, tosin väitän että vielä muutama nolo tilanne lisää ja olisi mennyt aika mahdottomaksi...



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!