ullajarichmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

16.10.2004

Victorian reissun jälkeen palattiinkin sitten normaaliin arkirytmiin mutta oikein mukavasti virkistyneinä ja rentoutuneina. Marko alkoi jälleen pakertaa tutkimuksen parissa ja printtaili ja luki isot kasat artikkeleja. Tekstiäkin syntyi taas mukavasti, kävin välillä ihailemassa jälkeä. Joskus meinasi aamukahvipöytäkeskustelut mennä tieteenfilosofian puolelle, mutta eipä tuo haittaa. ;)

"Moolipäivä" otettiin taas torstaina aamupäivällä, koska Marko piti saada parturoitua... Samalla reissulla löydettiin taas kokoelmiin pari uutta leffaa ja kirjanmerkki (joita niitäkin alkaa olla pieni läjä), ehdittiin syödä ja tehdä ruokaostokset.

Nyt alkaa olla kunnolla syksyn tuntua täälläkin, puista varisee lehdet ja välillä ilmakin on koleahko. Parveke on täynnä kirkkaankeltaisia koivunlehtiä, mutta lisää tulee sitä mukaa kun ehtii lakaista. Linnuillakin taitaa olla joku syyskarkelo menossa kun pitävät tuolla jossain pihalla aivan mieletöntä meteliä. Aamuyöstä oli suorastaan mahdotonta nukkua kun raakkuvat ja vaakkuvat lakkaamatta. (Marko sitten hautasi pääni ison tyynyn alle, nukahdin ja sitten se nauroi koko loppuaamun ja nimitteli unikeoksi... hmph. ;)) Myöhemmin käytiin parvekkeella ihan vain kuuntelemassa lintuja ja pääteltiin että niitä pitää olla jossain valtava lauma (tai siis parvi). Niin iso ääni niistä lähti. Mutta jos päivät ovat sateisia ja hämäriä, tulee illalla aikaisin mukavan pimeä. Eilen istuttiinkin illalla pitkään kynttilänvalossa viinilasillisten ääressä pestoleipiä mutustellen. Hassua kyllä, ainakin tämä pesto mitä nyt ostettiin oli paljon miedomman makuista kuin ne joihin on totuttu Suomessa. Tiedä sitten jos eri merkeistä löytyisi voimakkaampaa (meistä on molemmista tullut oikeita pesto-faneja).

Tänään lähdettiin aamupäivällä kävelemään Stevestonin keskustaan ja vakoiltiin mennessämme Steveston Hotellin majoitusmahdollisuuksia. Isä on tulossa tänne viikon päästä ja vielä on majapaikka haussa. Huoneet näyttivät oikein hyviltä ja siisteiltä. Suunnattiin sitten viimeinkin kirjastoon ja kyllä sieltä löytyi molemmille pari opusta pahimpaan nälkään. Sitten piti vielä poiketa ostamaan paria erilaista fudgea jostain karkkikaupasta kun näyttivät niin houkuttelevilta... Pienessä kahvilantapaisessa käytiin vielä nauttimassa lounas ennen kuin suunnattiin hirmuisessa tuulessa takaisin kotiin. Marko väitti että oli muka vielä ihan lämmin mutta minusta tuuli oli kyllä hyytävän viileä. No, nyt se on Marko joka hytisee tuolla sohvalla peiton alla...

Laitetaan tälle sivulle vielä pari kuvaa Victoriasta kun maisemat on niissä niin komeita (samoin kuin tuo miekkonen tuossa viereisessä kuvassa... ;))

23.10.2004

Tänään saatiin sitten isä vierailulle tänne! Ehdittiin kyllä nähdä nyt tässä vaiheessa vain pikaisesti, sillä Annille ja Mikolle sopi parhaiten isän Victorian-vierailu näin viikonloppuna, joten kävivät noutoreissulla lentokentällä. Matkalla kohti lauttaa ehtivät sentään poiketa tässä niin ehdittiin vaihtaa vähän kuulumisia. Saatiin myös paljon tuliaisia, mm. puoli tusinaa ruisleipiä (jälkiuunileipiä) ja muita suomalaisia herkkuja! Ystävämme Tarja oli myös lähettänyt ylläripaketin joka sisälsi lakuja, salmiakkia ja sinappia! ;) Terveiset ja tuomiset ilahduttivat kyllä kovasti. Ensimmäinen jälkiuunileipä pisteltiin poskeemme heti kun vieraat olivat poistuneet... ;) Maanantaina ajamme sitten taas Victoriaan ja noudamme isän sieltä. Lauantaina lähtee lento jo takaisin Suomeen, mutta ehditään varmasti vähän katsella tuttuja paikkoja.

Muuten viikko meni aika lailla työn touhussa. Marko keskittyi tutkimuksen tekoon oikein tosissaan. Välillä ihan pelotti, ettei revi siitä nyt ihan mahdotonta stressiä... Se kun on semmoinen puurtaja, että kun vauhtiin pääsee niin ei meinaa malttaa lopettaa. Unohtaisi syödä, jos en laittaisi ruokaa, ja unohtaisi juoda, jos en kuskaisi vesilaseja työpöydälle. ;) Välillä tulee luentoja fenomenologioista ja -grafioista ja ties mistä...

Välillä täytyy sitten yrittää raastaa mies pois koneen äärestä ja vaikka jopa pihalle asti. Eilen käveltiinkin taas kirjastoon palauttamaan ensimmäiset luetut kirjat ja noutamaan vähän lisää. Ruokaostokset hoitui samalla reissulla, vaikka kurja kauppa onkin poistanut meidän suosikkisuklaapatukat valikoimistaan. ;) Tänään käytiin sitten iltapäiväkävelyllä merenrannassa. Oli täysin tyyntä ja aurinko pilkotteli pilvien lomasta - todella kaunista. Kurpitsa-aika on kuumimmillaan, kuten kuvasta näkyy...


25. - 30.10.2004 JUSSI paikalla!

Viime viikko olikin sitten melkoista hyörinää kun isä oli maisemissa. Pitihän meidän ehtiä käydä katsomassa kaikkia tuttuja paikkoja! Ohjelmaa siis riitti ja vielä jäi varmasti paljon tekemättäkin, mutta jospa sitten ensi kerralla… Tärkeintä oli kuitenkin tavata isää ja vaihtaa kuulumisia muutenkin kuin puhelimessa ja sähköpostilla.

Maanantaina lähdettiin aamusta jälleen kohti Victoriaa! Suunnitelma oli sellainen, että me noudettaisiin isä Victoriasta Annin ja Mikon luona vierailun jäljiltä. Yhdeksän lauttaan päästiin tällä kertaa mukavasti jopa ilman varausta, mutta sattui jälleen sumuinen ja sateinen sää niin että merimaisemista ei ollut valtavasti nautittavaksi. Matka meni kuitenkin kivasti vaikka vähän meinasi lautan keinahtelu saada Markon nassun vihertämään. Horisonttia sitten piti tuijottaa suurin osa matkaa.

Victoriassa suunnattiin jo vanhasta muistista Annin ja Mikon asunnolle. Sieltä lähdettiin vielä kaikki yhdessä syömään mongolialaiseen grilliin. Siellä onkin sellainen systeemi, että ruoat kerätään itse noutopöydästä kylminä ja raakoina kookkaaseen kulhoon, johon päälle lorautellaan sitten vielä maustekastikkeita. Kulho kannetaan kokille, joka sitten paistaa valitut raaka-aineet ja annos tarjoillaan riisin kera. Hinta määräytyy painon mukaan (annoksen, ei ruokailijan). Tällä tavalla jokainen saa mieleisensä sekoituksen kalaa ja meren herkkuja, kasviksia, kanaa, lihaa… ja mausteetkin voi ainakin yrittää sovittaa omaan suuhun sopiviksi. ;) Oikein hyvää oli ja jälkkäriksi vielä isot palat suklaakakkua! ;)

Tällä kertaa olimme päättäneet poistua saarelta Nanaimon kautta. Sinne on Victoriasta joku parin tunnin ajomatka ja reitin varrella voi ihailla aivan mahtavia meri- ja vuorimaisemia. Nyt kyllä oli päivä niin harmaa, sateinen ja sumuinen että maisemia ei päästy näkemään kaikessa komeudessaan. Toisaalta kyllä jyrkät rotkot joissa sumuharsot haahuilivat, sumusta esiin sukeltavat korkeat vuorenseinämät, tummanvihreät, lähes mustat metsät joiden reunoilla loistivat ruskan punaamat ja kellastamat puut olivat vallan vaikuttavan näköisiä tälläkin säällä. Melkeinpä jopa jännittävämpää näin - maisemissa oli suorastaan jotain epätodellista. Ajettiin muutaman hassun pikkukylän läpi ja ihmeteltiin että kaikkialle noita ihmisiä riittääkin…

Lauttamatka meni mukavasti, joskin harmiteltiin isän flunssaa. Puhua olisi tietysti tehnyt mieli kovasti, mutta ääni oli lähes täysin kadoksissa. Reissukin varmasti väsytti, mutta eihän isä pienistä piittaa! ;) Meinasi vaan minuakin hytisyttää siihen malliin kuin olisi pöpö iskemässä ja kyllä se sitten vähän yrittikin, vaan ei kunnolla kimppuun päässyt.

Lautta rantautui paikkaan nimeltä Horse Shoe Bay, joten taas saatiin ajella kotiin uusia reittejä, tällä kertaa Vancouverin pohjoispuolelta. Maisemat olisivat jälleen olleet upeat, mutta oli jo ehtinyt tulla pimeää. Kaupungin valoja saatiin kuitenkin ihailla monelta suunnalta ja hienolta näytti sekin.

Tiistaiaamuna lähdettiin sitten kello puoli kymmeneltä jälleen matkaan. Suuntana oli UBC eli University of British Columbia. Ilma oli kirkastunut ja aurinkokin paisteli, joskin oli aika viileää. Matkalla hämmästeltiin mm. isoja ökytaloja jotka piileskelivät muhkeiden pensasaitojen takana. Yliopistolla käppäiltiin ympäri laajaa kampusta ja tutkittiin paikkoja - tai lähinnä isä esitteli niitä meille kun muisti vielä kaiken niin hyvin viimevierailun jäljiltä. Yliopistoalue on oikeastaan kuin oma kaupunkinsa ja onpa siellä väkeäkin niin paljon kuin jossain normaalikokoisessa Suomalaisessa kaupungissa. Kirjakauppa piti tietenkin käydä tutkimassa.

Yliopistolta ajeltiin poispäin taas kauniita näköalareittejä joiden varrella saatiin pällistellä niin vuori- kuin kaupunkimaisemaakin. Seuraavaksi isä ajatti (Marko toimi siis kuskina) meidät Stanley Parkiin. Se on iso puisto keskellä Vancouverin keskustaa - itse asiassa se on saari, joka on kokonaan jätetty puistoksi. Saaren ympäri pääsee ajelemaan autolla tai voi sitä kiertää heppakärryjenkin kyydissä. Pysähdeltiin ihailemaan maisemia useammassakin paikassa ja napsimaan valokuvia valtavista puista. Paikoin puisto on kuin satumetsää ja välillä voi ihailla keskikaupungin profiilia kapean merenlahden takana. Näköalatasanteella kohdattiin pesukarhuja, joiden puuhia marjapensaiden kimpussa seurailtiin pidemmänkin aikaa. Näköalapaikan ravintolassa nautittiin myös fish & chipsiä sekä lohiburgereita.

Matka jatkui sitten Vancouverin halki Richmondiin, jossa käytiin kurkkimassa Finn Slough -nimisessä paikassa, eli suomalaisten joskus reipas sata vuotta sitten tänne perustamassa hökkelikylässä joen rannalla. Richmond mall oli seuraava pysähdyspaikka ja iltaa istuttiinkin sitten meillä. Marko: Siinä pääsin sitten minäkin pitkästä aikaa tarjoamaan Jussille rommia ja luennoimaan yllättävästä aiheesta otsikolla "rommit ja niiden ikäännytys". Rommien maistelu oli hyvä perustella Jussin kipeällä kurkulla ja sen parantamisella ja Ulla sai samalla maistella rommikermalikööriään. Samalla oli kiva kuunnella muisteloja Jussin ja Ullan aiemmista kokemuksista Vancouverissa.

Keskiviikkona saatiin edelleen nauttia aurinkoisesta ja kirkkaasta päivästä ja niin päätettiin omistaa se maisemien katsasteluun ja ulkoaktiviteetteihin. Jälleen huristeltiin Vancouverin pohjoispuolelle heti aamupäivästä ja lähdettiin tutkimaan Capilano kanjonia. Sieltä löytyy melkoinen turistirysä, mutta onneksi oltiin liikkeellä jo ennen pahimpia ruuhkia. Kanjonin yli on viritelty pitkä riippusilta jonka alla syvällä rotkon pohjalla kohisee koski. Sillalta voi tähyillä myös kohti vuoria ja ympärillä on komeaa metsää. Keikuimme sitten riippusillalla, tallustelimme ympäriinsä metsässä ihailemassa korkeita ja paksuja puita ja kurkimme alas kanjonin syvyyksiin.

Sitten matka jatkui kohti lohikasvattamoa. Jälleen matkalla riitti ihailtavaa metsämaisemissa. Lohikasvattamossa saatiin tietoa lohien elämästä ja eri lohilajeista ja saatiin ihailla erikokoisia kaloja lillumassa isoissa altaissa. Yrittipä muutama hyppiä innokkaasti ylävirtaan sammioissaan.

Vuorten juurella kun kerran jo oltiin, niin eipä suunta voinut johtaa enää kuin ylöspäin. Ajettiin Grouse Mountainin juurelle ja hypättiin hiihtohissin koppiin. Sillä sitten keikuttiin ylös kohti vuoren huippua - tai ainakin sinne päin rakennettua virkistäytymispaikkaa. Niin korkealla päästiin että lunta löytyi - ja maisemat olivat kieltämättä upeat. Sieltä näkyi koko kaupunki ja paljon vielä merta päälle. Tuumattiin, että näissä maisemissa kyllä ruokakin maistuisi ja saatiin kuin saatiinkin ravintolasta ikkunapöytä. Ruoka oli kyllä hyvää - ja suklaakakkua päälle... ;) Sitten tutustuttiin ympäristöön, ihailtiin maisemia myös ulkona ja perehdyttiin alueen villieläimistöön. Sieltä nimittäin löytyi pieni laumallinen susia ja kaksi karhua! Kaikki asustelivat tässä paikassa aidan takana, mutta pääsipä niiden puuhia sitten seurailemaan lähempää. Siinä vierähtikin sitten pidempi hetki kun katseltiin susien ruokailua - tarkassa nokkimisjärjestyksessä - sekä karhujen peseytymispuuhia.

Marko: Tässä toinen mieliaiheeni rommin ohella: sudet. Jaksan aina luennoida susivihan ja -pelon irrationaalisuudesta ja siitä miten sudet eivät hyökkää ihmisten kimppuun. Ainoat sudet jotka ovat koskaan hyökänneet ihmisten kimppuun ovat olleet vesikauhua sairastavia yksilöitä. Tässä aihe josta jatkanen ehtiessäni kotisivuillamme... Aiheessa pysyäkseni totean tässä, että Jussi sudet huomatessaan jo totesi naurahtaen, ettei taideta ennen keskiyötä kotiin päästäkään... Kyllä siinä sitten viivyttiinkin, kun ihailin ja kuvailin kyseisiä saalistajaeläimiä ja vähän säälin niiden vankeuttakin....

Kotia kohti ajeltiin taas erilaisia reittejä joiden varrella oli kaikenlaista katseltavaa. Auringonlaskun aikaan kurvattiin vielä "daikin" kautta kotiin.

Seuraavana aamuna lähdettiin sitten taas kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa suunnistettiin ensin SFU:lle eli Simon Fraser Universityyn, Markon työpaikalle ja isällekin vanhaan tuttuun paikkaan. SFU sijaitsee upealla paikalla josta on hienot näkymät vuorille, mutta harmi kyllä oli taas sadetihkuinen päivä ja vuoret piileskelivät pilvien takana. Sain kuitenkin oikein hyvän kuva yliopistoalueesta minäkin ja tutustuttiin tietenkin taas kirjakauppaan.

Ajettiin näköalakukkulan kautta - tällä kertaa vain ei nähnyt juuri mitään, normaalisti näkymät kaupunkiin ovat upeat - kaupungille ja Gastowniin. Siellä katseltiin ensin vähän kaupunkia ja höyrykelloa ja mentiin sitten intialaiseen ravintolaan syömään. Istuttiin ja syötiin ja juteltiin pitkän aikaa. Ruoka oli kerrassaan herkullista taas kerran - oltiin valittu useampia eri ruokalajeja joita maisteltiin. Kun lähdettiin ulos, tuntui siltä että helpointa olisi ollut kulkea kierimällä... Katseltiin sitten vielä kauppoja Gastownissa ennen kuin lähdettiin ajelemaan kotiin päin iltahämärissä.

Perjantai olikin sitten viimeinen kokonainen päivä jäljellä. Aamusta ajettiin Granville Islandille - ja taas sateli. Granville Islandilla, joka on tosiaankin pienehkö saari lähellä Vancouverin keskustaa, käveltiin ja katseltiin muuten vain ja pyörittiin tietenkin kauppahallissa pitkän aikaa. Sieltä löytää varmaankin kaikkea mahdollista syötävää - mitä merkillisemmän näköisiä kaloja ja hedelmiä, juustoja jos jonkinlaisia ja yleensä ruokia ympäri maailmaa, puhumattakaan herkullisista leivistä ja kakuista ja piirakoista. Ihan menee pää pyörälle kun herkkuja katselee. Tällä kertaa tyydyttiin kuitenkin nauttimaan vain café moccat kahvilassa, tosin kyllä nekin kieltämättä olivat makoisimmat mitä olen koskaan maistanut. Ihan oli kermavaahtokin pitänyt maustaa suklaalla... Katseltiin sitten vielä ympärillemme ja pistäydyttiin muutamassa kaupassa. Granville Islandilla on paljon erilaisia pikkuputiikkeja, käsityö- ja taidetavaraa, kalastukseen ja merenkäyntiin erikoistunutta liikettä jne. Löydettiinkin oikein ihana "satukauppa" jossa oli erilaista fantasia- ja historia- ja keijukaistavaraa… Pari julistetta joita oltiin etsiskelty löytyikin sitten sieltä.

Richmondissa pistäydyttiin vielä ihmettelemässä Buddhalaista temppeliä ja käytiin syömässä jotain pientä Richmond Centerissä. Pienen lepotauon jälkeen lähdettiin Stevestoniin rantaravintolaan, jossa tavattiin Vesa ja Kirsti sekä Helena, joka myös on ystäviä meidän viimekertaisen Vancouverin reissun ajoilta. Isän flunssa oli jo parantunut niin hyvin, että tässä vaiheessa uskallettiin jo tuttuja tavata. Ilta pimeni ja oli oikein tunnelmallista katsella satamaa ja merta. Ruoka oli myös oikein maittavaa, seura kivaa ja jutut mukavia, joten aika meni nopeasti.

Lauantaiaamusta ei sitten enää muu auttanut kuin suunnistaa lentokentälle. Edellisenä iltana oli jo tuntunut siltä, että aika meni ohi kovin nopeasti ja sitten se isän lähtöpäivä jo koitti. Kentällä vielä juteltiin (mm. maakuntajohtajan työstä) ja juotiin kahvia ennen kuin isän oli aika lähteä kohti konetta. Olimme kaikki kovin haikeina, kun eron hetki koitti, mutta lupasimme pitää kovasti yhteyttä ja tuumia miten päästäisiin vielä tapaamaan ennen ensivuoden elokuuta ja paluutamme Suomeen. Haikeissa tunnelmissa ajeltiin vielä kaupan kautta takaisin kotiin - oli niin mukava viikko ja kiva nähdä isää. Seuraavana aamuna pitikin sitten soittaa ja kysyä että olihan matka kotiin mennyt hyvin. Oli se onneksi.



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!