Ulla ja Richmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Victoria 8.9. - 11.9.2004

Perjantaina oli synkkä ja sateinen aamu kun hypättiin autoon. Onneksi synkkyys koski vain säätilaa, sillä mieliala meillä oli korkealla: taas oltiin matkalla uuteen seikkailuun. Edessä oli pitkä viikonloppu Victoriassa, Vancouverin saarella. Victoriahan on provinssin (British Columbian) pääkaupunki, mutta sijaitsee saarella ja on esim. Vancouveriin verrattuna pikkukaupunki. Anni ja Mikkohan asustavat nyt siellä ja opiskelevat Victorian yliopistossa. Ovela suunnitelmamme viikonlopulle oli siis vaihtaa asuntoja niin että Anni ja Mikko (sekä muutama vieras, joille halusivat esitellä Vancouveria) asustaisivat meillä ja me puolestaan majailtaisiin Annin ja Mikon asunnolla. Varsin näppärää; nähtäisiin välillä muitakin maisemia eikä majoituksesta tarvitsisi maksaa.

Seikkailun makua matkaan toi lisää se, että kun Victoria kerran sijaitsee saarella, pitää sinne matkata lautalla. Lauttoja kulkee tätä väliä ihan ahkerasti, mutta sattui vielä olemaan kiitospäivän viikonloppu, joten ihmisiä oli liikkeellä oikein urakalla ja tietysti kaikki pyrkivät Victoriaan. Onneksi olimme älynneet varata liput lauttaan jo etukäteen, tosin aamulla kymmenen lauttaan ei niin hirmuista tungosta vielä ollut. Moottoritie kyllä oli kovin ruuhkainen (ja koko matkan satoi kaatamalla!) ja välillä jo jännitti ennätämmekö satamaan puoli tuntia ennen lautan lähtöä; sitä ennen kun oli noudettava liput tai varaus raukeaisi. Hyvin kuitenkin ehdittiin ja jonotusaikakin meni nopeasti. Pian ajettiin auto lautan sisuksiin ja jännittyneinä mietittiin kuinka paljon kolhuja siihen mahtaisi hirvittävän ahtaassa ruumassa tullakaan.

Lautalta löytyi vielä mukavasti istumapaikkoja ja suurimman osan matkasta katselimme ulos ja ihailimme maisemia. Sateinen ilma jatkui edelleen ja meri ja jylhät rantakalliot olivat enimmäkseen sankan sumun peitossa. Kaunista oli silti ja välillä uskaltauduttiin pikaisesti pistäytymään kannella sateesta huolimatta. Matka ei kestä kuin puolisentoista tuntia ja aika kului nopeasti. Matkamuistomyymälässä käytiin testailemassa hattuja (Markon mielestä mulle olisi välttämättä pitänyt ostaa perhokalastajan hattu ;)) ja vähän mietittiin mitä kaikkea Victoriassa voisi tehdä.

Perillä Swartz Bayssa pakkauduttiin takaisin autoon (edelleen vailla kolhuja! -auto siis, mutta niin kyllä mekin) ja lähdettiin suunnistamaan kohti Victoriaa. Ajomatkaa on reipas puoli tuntia, mutta reitti on helppo ja matkalla voi ihailla kauniita maisemia. Anni olikin päässyt yliopistolta suunniteltua aiemmin ja teimme pientä mutkaa kaupungilla kun yritimme metsästää bussipysäkkiä, jolta Annin olisi voinut napata kyytiin. Pienen harhailun (no, samalla tutustuttiin kaupunkiin) jälkeen emme sitten kuitenkaan osuneet samoille nurkille yhtä aikaa Annin kanssa (kännykät mokomat pettivät taas eivätkä pelanneet/kuuluneet kun olisi pitänyt) joten suunnistimme sitten odottelemaan Annin ja Mikon asunnon edustalle. Paikka vaikutti oikein mukavalta ja rauhalliselta pikkutieltä, jonka varrella on paljon söpöjä vanhoja taloja.

Pian Anni porhalsikin paikalle ja pääsimme tutustumaan itse asuntoon. Se olikin oikein sievä ja kodikas. Kun Mikkokin vielä vapautui opintojen parista, nautittiin Annin kokkaama pasta-ateria ja ehdittiin vielä jutella jonkin aikaa ennen kuin Anni ja Mikko lähtivät matkaan ehtiäkseen kello kuuden lauttaan. Oli kyllä mukava nähdä taas ja vaihtaa kuulumisia!

Anni oli tehnyt meille todella hienon kartan, mistä löytyi tärkeimmät nähtävyydet, mutta mihin oli merkitty myös lähimmät ruokakaupat ja joitain sellaisia paikkoja, joita ei turistioppaissa mainittaisi. Loistavaa! Tekemistä näytti hyvin riittävän ja lähdettiinkin sitten heti liikkeelle. Me vain ei olla kovin innokkaita tekemään tarkkoja etukäteissuunnitelmia tai päiväohjelmia vaan mieluummin tehdään sitä mitä sattuu mieli tekemään tai lähdetään vain katselemaan minne joudutaan - ja niin tehtiin nytkin. Sade sen kuin jatkui joten hypättiin autoon ja lähdettiin ajamaan tarkoituksena katsella maisemia ja vain katsoa minne päädytään. Päädyttiin sitten merenrantatielle, joka olikin (kylttienkin mukaan) scenic drive ja sightseeing route ja kieltämättä maisemat olivat - sateisena iltapäivänäkin - aivan mahtavat. Meri oli harmaa ja tyrskyinen ja matalalla roikkuvien tummien pilvien takaa saattoi erottaa vuorten jykevät hahmot. Tie seuraili rantaa ja kiipeili korkeille rinteille ja sen varsilla patsasteli hienoja huviloita ja mitä persoonallisempia pikkumökkejä. Ajeltiin jonkin aikaa ja pysähdyttiin silloin tällöin näköalapaikoille ihailemaan maisemia oikein kunnolla.

Lopulta käännettiin auton nokka ja ajettiin aivan toisiin maisemiin, nimittäin kaupungin keskustaan. Iltapäiväruuhka alkoi olla melkoinen ja sukkuloimme vieraassa kaupungissa, mutta Marko piti ihailtavasti päänsä kylmänä ja onnistuimme navigoimaan Bay Centerin (ostoskeskuksen) parkkihalliin. Käveltiin kauppakeskus läpi ja pistäydyttiin joissain kaupoissakin, mutta mitään ostettavaa ei löytynyt - muuta kuin sateenvarjo, jonka arveltiin olevan tarpeellinen tavara jos ilma jatkuisi yhtä sateisena. Ruokakaupan kautta mentiinkin sitten takaisin kotiin (tai siis Annin ja Mikon asunnolle) ja rentouduttiin loppuilta mm. syömällä ja katsomalla telkkaria.

Lauantaiaamuna herättiin hyvin levänneinä ja taas innokkaina uusiin seikkailuihin. Ei pidetty kummempaa kiirettä liikkeellelähdön kanssa varsinkin kun edelleen oli hyvin hämärää ja sateista. Vaan kuinkas ollakaan, siihen mennessä kun harpattiin ulos ovesta oli sade viimein loppunut ja aurinkokin alkoi pilkistellä. Kaupungin keskustaan oli reippaan viiden minuutin kävelymatka joten oli näppärä lähteä liikkeelle kävellen. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin toimintasuunnitelma ainakin aluksi: kohti museota ja Egypti-aiheista näyttelyä. Victoriassa on oikein hyvä ja iso museo (Royal BC Museum) jossa esitellään varsinkin alueen alkuperäiskansojen historiaa ja kulttuuria, British Columbian eläimistöä sekä n. 1800-luvun elämää. Erikoisnäyttely oli tällä kertaa tosiaan nimeltään Eternal Egypt ja sehän meidät museoon houkutteli. Näköjään oli sitten houkutellut joitakin muitakin ihmisiä, sillä jonot olivat melkoiset. No, nopeasti siinä sitten kuitenkin liikuttiin ja kun oltiin ensin muun museon puolella pällistelty erilaisia asetelmia joissa möyrivät niin mursut kuin karhut, päästiin tuijottelemaan Egyptin aarteita. Ja niitä kyllä riitti kammio toisensa jälkeen. Oli pienempiä ja suurempia patsaita eri aikakausilta, papyruskääröjä jne. Oli hienoa päästä näkemään niitä, joskin emme malttaneet olla säälittelemättä sitä, että pystit kiertävät maailmaa eivätkä saa olla siellä mistä ovat kotoisin. Pakkohan se kyllä on myöntää, että sitten emme olisi päässeet niitä näkemään, joten... vaikea juttu. Siinä vierähti useampi tunti lasivitriinien ääressä kykkiessä muiden museovieraiden kanssa kylki kyljessä. Johtuiko sitten väentungoksesta ja täyteen ahdettujen huoneiden huonosta ilmasta vai ikivanhojen ihmeiden ihastelusta, mutta kun kaikki oli kierretty, oli pää melko lailla pyörällä...

Nälkäkin alkoi tässä vaiheessa olla hirmuinen ja niinpä lähdettiin kiertämään kaupunkia ja etsimään ruokapaikkaa. Tarjokkaita oli paljon ja viimein päädyttiin paikkaan, jonka nimi "Garlic Rose" lupasi hyvää ja jonka edustalla pirteä pappa mainosti, kuinka heillä käytetään oliiviöljyä ja tuoreita yrttejä jne. Paikka oli ihan mukava ja rento, palvelu tosi ystävällistä ja ruoka herkullista. Marko otti kanapastaa ja mulle tuli tietenkin seafoodia ja niin päästiin taas juhlistamaan jälleen kerran meidän 9. päivää oikein mukavalla tavalla.

Syömisen jälkeen päätettiin jatkaa kaupungilla kävelyä. Taaperreltiin pitkin keskeisiä kauppakatuja ja poikkeiltiin silloin tällöin mielenkiintoisen näköisiin shoppeihin. Matkamuistokamaa ei juurikaan tähyilty, mutta toivottiin että oltaisiin viimein onnistuttu löytämään mullekin vähän lämpimämpi takki. Ei kyllä vielä tärpännyt. Ja Markolla oli haussa hattu. Niin, sen pitäisi olla ihan tarkkaan tietynlainen päähine (enpä tiedä onko tässä luvallista kertoa, mistä idea siihen on tullut... ;)) mutta eipä sellaista sitten koko Victorian lakkiliikkeistä löytynyt. Mielenkiinnolla seurasin tätä metsästystä, sillä on jotenkin hauskaa kun mies, joka muuten ei pahemmin piittaa siitä mitä päälleen laittaa, on äkkiä innostunut jostain hatusta ja osaisi varmaan pitää taas puolen tunnin luennon siitä millainen sen pitää olla kun on ottanut kaikesta perinpohjin selvää... Söpöä. ;) (Ooops, ei sitä saanut sanoa söpöksi... ;))

Vähemmän onnistuneen mutta sitäkin uutteramman metsästyksen päätteeksi palkittiin itsemme jäätelöillä mukavassa jätskibaarissa, jossa oli tarjolla kymmenittäin eri lajeja jäätelöä. Valinta oli vaikea mutta kyllä olikin sitten herkkua! Vettä ripotteli taas vähän väliä ja oli melko pilvistä - sateenvarjo olikin tarpeeseen pariin otteeseen.

Kävimme vielä satama-alueella ja parlamenttitalolla katselemassa ja napsimassa muutamia kuvia. Kaiken kaikkiaan tuumasimme, että Victoria on oikein mukava kaupunki ja kaikki tuntuu olevan kivasti kävelymatkan päässä. Muutenkin koko kaupungissa on jotenkin "lomanviettopaikan" tunnelma, tosin siellä asuvat saattavat olla asiasta eri mieltä... Sitten kävelimme hassuja höpisten ruokakaupan kautta kotiin. Sieltä löytyikin aivan törkeän hyviä rommipalloja, joissa paksun suklaakuoren alla piileksi mehevänkostea rommikakkumainen sisus. Ilta sujuikin sitten nautiskellen.

Sunnuntaiaamuna alkoi ilma taas kirkastua. Lähdettiin aamusta kävellen liikkeelle, sillä kaupungilla oli menossa maratoni ja iso osa teistä oli suljettu. No, eipä huolta, oli oikein mukava kävellä pitkin rantaa ja ihailla merta ja vuoria. Maisemat ovat kerrassaan upeita, meri huokailee mukavasti ja rantaan on ajautunut paljon paksuja puunrunkoja joiden päällä on mukava istuskella - ja kuherrella. ;) Tutkittiin rantoja useammassakin paikassa ja käveltiin kivassa puistossa, jossa oli myös näköalakukkula.

Siinä saatiinkin vierähtämään koko aamupäivä enkä oikein tiedä minne asti oltiin päädytty kun päätettiin lähteä taas etsimään ravintoa. Hyvin päädyttiin kuitenkin taas keskustaan. Pelättiin vähän että huippunälkäiset maratoonarit olisivat kansoittaneet kaikki kaupungin ravintolat mutta ei, sattuikin olemaan oikein rauhallista. Tällä kertaa päädyttiin paikkaan nimeltä "Nautical Nellies" jossa seafood oli taas erittäin herkullista, samoin kuulemma kana, joskin Marko totesi annoksen liian pieneksi. Eipä hätää, päätettiin korjata tilanne jälkiruoalla. Kun tilattiin annokset molemmille, sanoi tarjoilija että ehei suinkaan, tuo annos on niin iso että riittää kahdelle. Päätettiin sitten uskoa ja totta vieköön, pian pöytään kannettiin valtava kulho jossa oli brownies-paloja, jäätelöä, kermavaahtoa ja kaikenlaisia sooseja. Saimme suorastaan kehuja kun olimme kipon tyhjentäneet, joskin jäin vähän ihmettelemään että mikä urotyö tuo nyt muka oli... ;)

Vailla suurempia suunnitelmia jatkoimme kaupungilla hortoilua ja mm. hatun metsästystä. Mitään ostettavaa ei kuitenkaan satuttu löytämään - päinvastoin onnistuttiin hankkiutumaan eroon siitä ainoastakin ostoksesta, nimittäin sateenvarjosta. Ei mitään tietoa siitä minne se katosi, mutta katoamistemppu kyllä herätti hilpeyttä (tässä vaiheessa pitää mainita että se oli vain dollaritorilta hankittu kolmen taalan sateenvarjo jonka toimivuudesta Markolla oli Suuria Epäilyjä)... ainakin siihen asti kunnes alkoi taas sataa. Kuinkas sattuikaan, olimme eksyneet kookkaan katedraalin kulmille ja päätimme etsiä sieltä turvapaikkaa. Ovet olivat auki ja vierailijoita toivotettiin tervetulleiksi kyltein, joten hipsimme sisään kurkistelemaan. Komea oli rakennus vaikkakaan ei tietenkään niin vanha kuin voisi toivoa...

Ilmeisesti päätettiin sitten vaihtaa tunnelmaa täysin toisenlaiseen, sillä seuraavaksi löysimme itsemme Karibialaisesta ravintolasta keskeltä letkeitä reggae-rytmejä ja rommilasit nenän edessä. Marko maisteli muutamaakin rommia ja minä rumpunchia - samalla muisteltiin häämatkaa! Marko ehdotti vielä toista kierrosta jälkiruokia ja kuinkas moisesta tarjouksesta kieltäytyä voisi. ;) Rommia oli lorauteltu niihinkin annoksiin.

Tämän(kään!) jälkeen emme löytäneet osteltavaa vaan lähdimme taas vähitellen suuntaamaan kotia kohti. Nyt kun ei satanut, maratoonarit olivat päässeet maaliin ja tiet olivat taas auki, teki mieli tehdä vielä pieni kierros autolla rantamaisemissa. Ajelimme rantareittejä ja pysähtelimme mukavissa paikoissa katselemassa ja napsimassa kuvia. Aurinko alkoi laskea ja meri ja taivas värjäytyivät varsin hempeän vaaleanpunaisiksi. Rantakallioilla kiipeily oli oikein romanttista. ;)

Suhteellisen ajoissa suunnistettiin kotiin ja sänkyyn, sillä aamulla piti herätä varhain - lautta takaisin lähti jo yhdeksältä. Niin, poispääsy Victoriasta olikin melkein vaikeampaa kuin sinne meneminen, niin täynnä olivat lautat taas ja varausta tehdessä ainoastaan yhdeksältä - tai aiemmin - oli tilaa. Yllätykseksemme huomasimme että teillä ei kyllä ollut minkäänlaista tungosta ja matka sujui joutuisasti. Olimmekin sitten satamassa tuntia ennen lautan lähtöä ja niinpä meiltä kysyttiinkin lippuluukulla josko haluaisimme jo kahdeksalta lähtevään lauttaan. Mieluummin niin kuin odottelua, tuumasimme, ja pian oltiinkin sitten taas matkalla. Tällä kertaa riittikin sitten aamu-usvaa mutta siitä huolimatta maisemat olivat mukavia.

Ehdittiin vielä tavata Anni, Mikko sekä vieraansa ennen kuin lähtivät vuorostaan kohti lauttamatkaa. Viikonloppu oli oikein mukava, rentouttava ja virkistävä. Vaikka täällä muutenkin tuntuu kaikki vielä vähän "uudelta" ja erikoiselta, oli kuitenkin kiva päästää muihinkin maisemiin ja taas seikkailemaan uusissa paikoissa!



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!