Ulla ja Richmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

27.8.2004

Tässä parin päivän aikana ollaan ehditty puuhastella kaikenlaista. Käytiin mm. hankkimassa autoon kumimatot! Ja vallan vinkeät sellaiset, niissä nimittäin komeilee Markon lapsuudensankarin Spider-Manin kuva. ;) Kaverin punasävyiset trikoot sopivat oikein hyvin auton väriin! Ollaan myös käyty taas kerran tutkimassa farmimarkettia ja raahattu sieltä kassikaupalla hedelmiä ja kasviksia. Viimeksikin meillä oli mukana monta pussia omenoita, persikoita ja rypäleitä, kesäkurpitsaa, paprikaa ja tomaattia ja koko satsi maksoi jonkun 11 dollaria!

Olemme vähitellen myös varautuneet Annin ja Mikon tänne saapumiseen, vaikka porhaltavatkin tästä sitten lähes saman tien (seuraavana päivänä) Victoriaan Vancouverin saarelle. Vesa ja Kirsti ajeluttivat meidät lentokentälle jotta varmasti osaamme reitin kun noudetaan Anni ja Mikko myöhään tiistai-iltana. Ei vaikuttanut kovin vaikealta, kuten Marko sanoi: "Pitää vaan osata sinne" (jatkoin kyllä siihen että "ja takasin") ;). Ajoretkeä ennen nautittiin Vesalla ja Kirstillä iltapäiväkahvit, Kirsti oli niin laittanut pöydän koreaksi ja Vesa esitteli meille ovelan bisnesideansa (mutta ei tietenkään paljasteta sitä tässä! ;)). Tutustuimme myös pariin hauskaan koiraan, jotka olivat Vesalla ja Kirstillä vierailulla. Ei ollenkaan pelottavia otuksia, kun niihin tutustui.

Eilen lähdimme kävelylle Garry Point -puistoon. Se on tuossa aivan meidän talon nurkalla sijaitseva kiva rantapuisto, tosin niin tuulinen että siellä ei muuta kasva kuin heinää ja joitain kukkia ja jokunen pensasmainen puu. Nautimme kuitenkin siellä käppäilystä ja merelle tähystelystä. Maisemat ovat upeat, harmi vain että oli sen verran pilvinen päivä ettei vuoria kunnolla näkynyt. Lampsimme saman tien Stevestonin keskustaan ja söimme fish and chipsit kivassa rantakojussa. Se on väsätty laiturille veden päälle ja ruokailla voi ulkoilmassa kivoissa satamamaisemissa. Annokset tarjoillaan vielä semmoisissa sanomalehtitötteröä esittävissä tuuteissa ja sorsia ja pikkulintuja kyttää ympärillä, josko joltain sattuisi joku muru tipahtamaan.

Aioimme seuraavaksi suunnata ruokakauppaan ja käydä matkalla Vesan luona jotta Marko voisi avustaa jossain "kompuutteri- probleemassa". Aavistelin kyllä pahaa, kun Marko sanoi ettei siihen mene kuin kolme varttia korkeintaan - jos nimittäin jotain olen tässä näistä tietokonesysteemeistä oppinut niin sen, että aika-arvio tulee kertoa vähintään viidellä ennen kuin päästään lähelle oikeaa. No, soittelimme Vesan ja Kirstin ovikelloa ehkä puoli kolmen maissa. Koneen kimppuun käytiin heti, vissiin joku virustorjuntaohjelma oli tarkoitus asentaa. Masiina alkoi sitten raksuttaa jotain ja piti odottaa kunnes se lopettaisi. Tuntui kestävän. Juttelimme siinä sitten kaikenlaista ja naureskelimme koirien tempuille. Kone se vaan raksutteli ja ruudulla välkkui valot. Vesa löysi varastoistaan jonkun vanhan Suomi-filmin (olisikohan se ollut "Älä nuolase" tai sinne päin nimeltään) ja päätti näyttää meille siitä alkua. Juttu olikin varsin hassu, siinä kun pari huoltoaseman kaveria päättää tekeytyä amerikkalaisiksi öljymiljardööreiksi ja arvaahan sen, että siitä melkoinen soppa syntyy. Jäimme sitten katsomaan koko leffan loppuun. Käännyimme katsomaan konetta. Homma oli vieläkin kesken. Jossain vaiheessa sitten Marko ja Vesa keskeyttivä koko operaation (jos oikein ymmärsin) ja poistelivat joitain tiedostoja tai jotain muuta roinaa, jotta juttu olisi sujunut vikkelämmin. Se vaan ei näyttänyt auttavan, sillä aina se sama raksutus ja valojen välkytys jatkui. Ja kesti. Ja kesti. Meillä kyllä riitti juteltavaa ja laittoi Vesa sitten toisenkin elokuvan ajankuluksi pyörimään, mutta ei tuntunut hommasta tulevan loppua. Kirsti lähti jo noutamaan pizzaa (kello alkoi tässä vaiheessa lähestyä seitsemää) ja mussuttelimme sitten oikein hyvät pizzat ja vielä jätskit päälle. Tässä vaiheessa taisi konekin jo uuvahtaa ja VIIMEIN oli se mikä-nyt-olikaan työ tehty loppuun. Marko ja Vesa poistuivat jatkamaan hommaa, eli aloittamaan asennusta, kun taas Kirsti antoi mulle hyviä neuvoja siitä, mistä ja millaista riisiä täällä kannattaa ostaa, jos alkaa tekemään mieli riisipuuroa. Kuulin Vesan hihkaisevan jotain ja optimistisesti kuulin jo että "kone on voitettu!". Ehdin melkein jo alkaa riemutanssin, kun selvisi että viimeinen sana olikin "noiduttu"! Mokoma masiina ei suostunut aloittamaan itse ohjelman asennusta, ei vaikka Vesa uhkaili sitä niin autotallista löytyvällä vasaralla kuin surmansyöksyllä alas sillalta. Eli itse työtä ei lopulta saatukaan tehtyä! Kello oli varmaan yli kahdeksan (en kylläkään katsonut) kun viimein poistuimme paikalta. Hihittelimme kyllä vielä kotiin päästyämme koko ruljanssille - kurjaa tietysti, että se ei sujunut kuten piti (ja kaikkein kurjinta ettei sujunut laisinkaan) mutta toisaalta se meni vähän juuri niin kuin näissä hommissa vissiin lähes aina... Tyypillistä. ;) Toisaalta aika meni tosi nopeasti Kirstin ja Vesan kanssa jutellessa ja meillä oli oikein hauska iltapäivä ja ilta. Toivottavasti Vesa nyt vaan saa koneen kuntoon.

Tänään ei olla saatu aikaan sen kummempaa kuin ruokakauppareissu - jälleen auto täynnä family packeja ties mistä tuotteista... Mutta kannattaa ostaa isompaa ja täällä tosiaan on tarjolla reippaan kokoisia pakkauksia. Rahdattiin taas jääkaappiin 12-pack limsatölkkejä, ne kun ovat täällä naurettavan halpoja. Taisi Marko tuossa laskeskella, että sillä rahalla millä saa Suomessa yhden tölkin saa täällä tusinan. Lisäksi limonaadi on reippaasti halvempaa kuin esim. tuoremehu ja taitaa se edullisuudessa päihittää erilaiset tiivisteetkin. Tällä kertaa löytyi kaupasta myös pussi englannilakritseja, täytyypä testata millaisia ne täällä ovat (ja onhan se vaihtelua siihen meidän perinteiseen suklaalinjaan... ;)). Suklaata löytyy lähinnä patukkoina eikä irtokarkkisysteemit ole täällä oikeastaan ollenkaan käytössä, mutta menehään nuo pötkötkin - vaikka hurjan moneen niistä on pitänyt työntää maapähkinävoita (ei se pahaa ole, mutta vaihteluakin voisi olla)! Tästä tulikin mieleen, että yhtenä iltana maistettiin ihan mieletöntä jätskiä. Se oli joku cheese cake - chocolate - caramel - yhdistelmä... Huh! Taitaa olla kaikki mun suosikit samassa paketissa, jätskiä, juustokakkua, suklaata, kinuskia/karamellia... (niin, persikoita, kirsikoita, vadelmia, mansikoita jne. ei lasketa tässä yhteydessä... ne on toisenlaisia herkkuja). Kuulostaa aika tyrmäävältä yhdistelmältä, mutta kyllä se oli törkeän hyvää! Pakko tosin myöntää, että puolen litran jälkeen oli kerrankin semmonen olo, että ei enää mitään makeeta kiitos! (No niin ja nyt on kyllä pakko lähteä etsimään että missäs se juuri kaupasta kannettu chocolate chip cookie -paketti oikein on... ;))


31.8.2004

Muutama päivä on taas mennä hurahtanut ilman sen kummempia tapahtumia. Toissapäivänä kävimme aamupäivästä pitkällä kävelyllä "daikilla". Marko ihmetteli lentokentän vilkkautta (lenkkipolulle näkyy se kun koneet laskeutuvat kentälle ja nousevat sieltä ja niitä oli yhtenään jonossa odottamassa alaspääsyä) ja tutkailimme matkan varrella erilaisia taloja. Iltapäivällä lähdimme taas tähtäämään kohti farmimarkettia hedelmäherkkujen toivossa. Matkalla päädyimme ensin ihmettelemään Richmondin buddhalle pyhitettyä temppeliä ja paikka olikin oikein mielenkiintoinen. Hämmästelimme kyllä sitä kuinka vilkasta ja meluista siellä oli; puutarha oli kyllä kaunis ja temppelirakennukset patsaineen kovin koristeellisia ja loisteliaita, mutta eivät siinä hälinässä mitenkään mietiskelyyn kutsuvia. No, paikka on avoinna meidänlaisillemme visitoreille, joten ehkä se selittää asian. ;) Poikkesimme sitten ostamassa autonpesutarvikkeita sekä katsastamassa yhden liikkeen DVD-valikoimat ennen kuin jatkoimme farmille. Siellä olikin sitten jokainen parkkipaikka täynnä ja kassajonot ulos asti joten päätimme luovuttaa ja hankkia hedelmät toisella kerralla. Sunnuntaisin on näköjään ruuhkaa!

Eilen pidimme taas ostospäivän ja suuntasimme vaihteeksi toiseen kauppakeskukseen. Matkalla muuten hoidettiin auton ensimmäinen tankkaus ja hyvin sujui! "Moolissa" Marko parturoitti päänsä ihan ensimmäiseksi, sitten tutkittiin taas kirja- ja DVD-kaupat. Saalis jäi laihahkoksi, sillä se koostui vain kirjasta "The Autobiography of Henry VIII" (vaikka se on sitten vastaavasti tosi paksu opus). Välillä tutustuttiin taas ruoka-aukion antimiin (ja haa, viimein löytyi frozen yogourt -koju!) ennen kuin suunnattiin niille varsinaisille ostoksille. Ilmojen vähitellen viiletessä oltiin huomattu että tarvitaan lämpimämpää oleiluvaatetta kotiin sekä täkkiä yöksi. Lakanoitakin olisi hyvä olla lisää ettei tarvitse pyykkäyksen jälkeen vielä kuivuriakin käyttää. Lakanabisnes se sitten olikin kaikkea muuta kuin helppo homma. Täällä kun nuo sänkyjen koot poikkeavat suomalaisista emmekä oikein tienneet mikä vastaa mitäkin, vain sen että kingi on tietenkin suurin ja sitten tulee queen jne. Onneksi paketeista löytyi kuitenkin tuuma- ja senttikootkin. Sitten oli vielä olemassa erilaisia laatuluokituksia "neuloksen" tiheyden tai jonkun sellaisen mukaan (huomaa että tässä ei puhu mikään käsityöekspertti). Seuraava probleema oli sitten se, että pussilakanoita ei täällä erityisemmin suosita ja ne mitä löysimme olivat kerrassaan kurjan tuntuista materiaalia, inhottavan kovaa, kuin jotain muovia (jos nyt hiplattiin oikeita paketteja). No ei se mitään, maassa maan tavalla, tuumattiin ja otettiin useampi lakana. Ja iso, yhteinen peitto vaikka aavistan että Marko jossain vaiheessa alkaa väittämään että muka varastan sen yöllä kokonaan. ;)

Tänään ollaan keritty paitsi kuntoilla ja kirjoitella myös valmistautua vähän Annin ja Mikon saapumiseen. Ahkeroitiin siivouspuuhissa, minä siivosin sisällä ja Marko suoritti uuden auton ensimmäisen pesun! Nyt sitten vain odotellaan matkalaisia saapuviksi - lento on kyllä täällä vasta yhdentoista jälkeen illalla ja ennen kuin maahanmuuttoviranomaisten tentistä selviävät on varmaan jo melko myöhä. Emme arvaa kuitenkaan lähteä kentälle vastaan, kun isot matkalaukut eivät ehkä mahdu auton tavaratilaan, mutta laitellaan täällä sitten kaikki valmiiksi pientä iltapalaa varten. Katsotaan mahtavatko nuo jaksaa paljoa jutella kun matka on ollut huisin pitkä. Aamulla sitten.


5.9.2004

Siinäpä ehtikin vierähtää useampi päivä. Mutta Anni ja Mikko saapuivat myöhään tiistai-iltana, taisi olla lähellä puolta yötä. Matka oli mennyt hyvin ja suoriutuivat tosi nopeasti maahantulotarkastuksista sun muista uteluista. Jaksettiin siinä vielä jutella pitkään ja vaihtaa kuulumisia sekä maistella bageleita ja jätskiä tietenkin! Aamulla syötiin vielä aamupalaa ja juteltiin ennen kuin lähdettiin viemään Annia ja Mikkoa takaisin lentokentälle, sieltä kun lähti bussi Victoriaan. Kaikki kuuluu nyt olevan siellä oikein hyvin ja kotiutuminen mukavassa vauhdissa. Toivottavasti päästään pian visiitille!

Muutama päivä on sitten mennyt taas töiden parissa. Eilen, lauantaina, vietettiin kyllä oiken mukava vapaapäivä. Käytiin aamulla taas pitkällä lenkillä/kävelyllä Garry Pointissa ja dykella. Harmi että oli kovin pilvistä ja harmaata, koko ajan vaikutti siltä että pian sataa. Eipä onneksi satanut. Päivällä tein ensimmäisen kerran täällä pizzaa! Käytin kyllä valmista pohjaa kun ei olla viitsitty kummempia leipomistarvikkeita tänne ostaa, mutta kyllä siitä oikein hyvää tuli. Laskeskeltiin vaan siinä että loppujen lopuksi täällä kyllä taitaa tulla halvemmaksi noutaa pizza jostain pizzeriasta tai vaikka kaupan pakastealtaasta kuin tehdä itse! Sama omituisuus oli siinä, että ainakin jotkut tarjouksessa olleet juustoraasteet ja sellaiset valmiit siivut olivat halvempia kuin palajuustot! Omituista. En nyt ole kauheasti asiaan huomiota kiinnittänyt mutta olen aina ollut siinä luulossa että Suomessa asia on ihan toisin päin. Siellä yleensä tulee edullisemmaksi kun itse tekee, mutta täällä näköjään suorastaan kannustetaan laiskuuteen.

Iltapäivällä lähdimme sitten tutkimaan paikkaa nimeltä Silver City. Se on varsinainen viihdekeskus, siellä on ainakin noin 20 salinen elokuvateatteri sekä monen eri ketjun myyntikojuja joista saa kaikkea burgereista pizzaan ja jätskiin. Käsittääkseni samassa paikassa, joskin vissiin eri rakennuksissa, on myös jää- ja uimahallia sun muuta sellaista. Siellä voi siis varmaan hyvin viettää koko päivän ja tekemistä riittää. Tutustuimme nyt kuitenkin vain leffateatteriin (ja jäätelöihin ;)). Lippujen hinnat ovat sitten viime kerran nousseet, mutta eivät hinnat ole Suomessakaan samoina pysyneet, joten eroa on kuitenkin vielä hiukan (täällä pikkuisen edullisempaa). Onhan teatteri tietysti aivan eri luokkaa kuin vaikkapa Hämeenlinnan teatteri... Puitteet ovat isot ja komeat, kankaat kookkaita ja penkit aseteltu siten että niin isoa ihmistä ei löydykään että voisi peittää näkymät takana istuvalta. Katsoimme leffan nimeltä "The Village" ja se olikin varsin jännä. Muutamassa kohdassa pomppasin lähes Markon syliin kun pelästyin niin hirmuisesti! Mielestäni tällaiset ovat niitä oikeita jännäreitä; on jotain outoa/pelottavaa, mutta ei oikein tiedä mitä se on. Mitkään rumat mömmöhirviöt tai hillitön räiskintä ja rämistely eivät ole ollenkaan niin hurjia juttuja. Niin ja sitten leffan jälkeen saimme vielä jännittää olisiko autossa vielä pyörät tallella! Niihin kun tarvitaan kuulemma jotkut spesiaalipultit jotta vorot eivät veisi renkaita alta emmekä ole vielä ehtineet niitä hankkimaan (siis pultteja). Oli pimeää ja satoi kun juoksimme autolle emmekä siinä sitten muistaneet tarkistaa oliko meidät ehkä ryöstetty. No ei onneksi, pyörät pyörivät edelleen ja hyvin päästiin takaisin kotiin.


10.9.2004

Alkuviikosta ei tehtykään mitään ihmeempää. Richmond Centerissä pistäydyttiin yhtenä päivänä ja silloinkin pääasiassa hankkimaan patterilaturi. Samalla oli kyllä pakko napata loput kaksi kirjaa Kushiel-trilogiasta, vaikuttaa niin hyvältä. Eläinkaupassa päästiin vielä ihailemaan pikkuruisia pupusia, joten ei ollut ollenkaan hukkareissu se. ;)

Eilen päätettiin sitten keksiä jotain kivaa 9. päivän kunniaksi kun sentään oli kulunut neljä vuotta kihlasormusten hankinnasta. :) Alunperin oltiin suunniteltu vuoristoretkeä ;) eli suuntana olisi Grouse Mountain. Pitkin edellistä päivää kytättiin sääkanavaa, sillä eihän vuorelle kannata lähteä näköaloja ihailemaan jos uhkana on se, että pilvet peittävät maiseman. Pahalta näytti, sillä luvattiin melko pilvistä ja sadettakin. Aamusta sitten näytti ilma kuitenkin ihan kirkkaalta ja aurinkoiselta. Tutkimme tarkasti reittiä kartasta ja teimme muistiinpanotkin että varmasti pääsisimme perille. Sitten lähdettiin.

Matkalla kohti Vancouverin keskustaa ja pohjoista alkoi kuitenkin näyttää siltä, että pilviä kerääntyi ja kappas vaan, juuri vuorten ympäristöön. Syynäilimme niitä siinä ajaessamme ja tuumimme, että eivät taitaisi näköalat olla tänään parhaimmillaan. Tässä vaiheessa meillä ei oikein ollut mitään varasuunnitelmaa, mutta päätimme äkkiä katsoa josko osuisimme Gastowniin. Karttaa piti kaivella esiin ja vähän jännitti että kuinka tässä käykään, mutta niin vaan onnistuimme puikkelehtimaan ensimmäisen kerran keskustan vilinässä ja pääsemään ihan ensiyrityksellä oikeaan paikkaan! No, sinänsä meillä ei ollut kovin tarkkaa tietoa siitä minne oikein halusimme, mutta Gastownin kulmilla valkkasimme parkkihallin ja jätimme auton sinne. Ajattelimme, että tarpeeksi lähellä ollaan, kyllä tästä vaikka kävelee - ja ihan oikeaan paikkaan päädyttiin tälläkin taktiikalla.

Gastown on Vancouverin vanhinta aluetta, käsittääkseni sitä seutua mistä kaupunki on saanut alkunsa. Siellä on vielä jäljellä vanhojakin rakennuksia, tosin muistelisin että tämäkin kaupunki kerittiin kertaalleen ainakin polttaa, joten eivät nuo ihan kaupungin syntyajoilta peräisin taida olla. Joka tapauksessa sieltä löytyy hiukan sokkeloisempaa ja kapeampaa kujaa, erikoisia vanhahtavia rakennuksia ym. mikä antaa kaupunginosalle jännän ilmeen. Tietenkin siellä on sitten pääasiassa matkamuistomyymälöitä ja laumoittain turisteja.

No, ei se mitään - meillä nimittäin sattui olemaan asiaa matkamuistomyymälöihin! Järjestelmällisesti lähdimme suuntaamaan Gastownin pääkatua (tai sellaiseksi olen minä sitä aina luullut) yhteen suuntaan ja sukelsimme lähes kaikkiin matkan varrelle sattuneisiin kauppoihin sisälle. Välillä napsimme valokuvia mm. höyrykellosta jonka soittelua ihmiset kerääntyvät aina vartin välein kuuntelemaan ja Gassy Jackin patsaasta (jos oikein muistan, kaveri perusti ensimmäisen paikallisen baarin nostamalla viskitynnyrin lankun päälle ja alkamalla siitä anniskelun). Kiipesimme sitten kadun toista puolta takaisin päin, jälleen kauppoihin poikkeillen, ja näin saimme kulumaan useampia tunteja. Kukapa olisi uskonut. ;) Kaiken huipuksi vielä löysimme mitä olimme hakemassa, nimittäin suden kuvalla varustettuja T-paitoja! Markon piti saada paita lempiotuksensa kuvalla ja täältä kyllä löytyi valikoimaa ihan mukavasti. Otettiin loppujen lopuksi molemmille samanlaiset. Tulee kyllä mieleen että mahtaako tämä olla ensimmäinen askel kohti niitä samanlaisia tuulipukuja! ;) Löysin sitten vielä söpön keijukaispaidan jossa oli ihanat syksyiset värit... :)

Kun sitten kihlapäivän vietto oli tähän asti kulunut näin kaupallisissa merkeissä, päätimme muuttaa suuntaa romanttisemmaksi ja etsiä kivan ravintolan. Vaihtoehtoja olisi ollut paljonkin, mutta jotenkin meillä molemmilla teki hirmuisesti mieli intialaista ruokaa. Intialainen ravintola sattui olemaan siinä sopivasti tarjolla, joten suuntasimme sinne. Olimme loistavaan aikaan liikkeellä; kello oli neljän paikkeilla joten ravintolassa ei ollut ketään muita. Saimme ikkunapöydän mistä näkyi Gastownin katu höyrykelloineen ja vieläpä rakennusten välistä komea maisema merelle ja vuorille! Oli hiljaista ja rauhallista, mitä nyt jotain intialaista musiikkia helisi taustalla mutta sehän sopi tunnelmaan oivasti. Tilasimme molemmat tandoori-annokset ja pian ne tuotiinkin pöytään höyryävinä ja valurautalevyillä tirisevinä. Ja kyllä oli hyvää! Mausteita oli tarpeeksi mutta ei liikaa (ja lisämakuakin sai kun käytti erilaisia chutneyta mitä annoksiin sisältyi) ja ruoka oli oikein mehevää. Kilistelimme jääteillä ja muistelimme neljän vuoden takaisia aikoja... ja kaikkia niitä seikkailuja mitä sattui sekä sitä ennen että sen jälkeen. :)

Auto oli tallessa, parkkimaksu ei ollut lainkaan niin hirmuinen kuin olimme pelänneet ja onnistuimme loistavasti navigoimaan vielä takaisin kotiin keskustasta keskellä ruuhka-aikaa! Matkalla yritin ottaa kuvia autosta jopa kattoluukusta käsin mutta tulokset olivat... erittäin naurettavia, tai oikeastaan naurattavia... ;) Myöhemmin illalla juhlimme vielä lusikoimalla tyhjiksi lähes litran ämpärit jäätelöä per pää - ja hei, tämä ei edes ollut minun unelmani vaan Markon! ;)


14.9.2004

Viikonloppuna ei puuhasteltu mitään kovin ihmeempää, käytiin kyllä tekemässä jokunen pitkä kävely rantaa pitkin. Nyt lähes joka kerta ollaan nähty jonkunlainen haukka kaartelemassa maisemissa, mutta en sitten tarkemmin tiedä mitä lajia lienee.

Sunnuntai-illaksi meidät oli kutsuttu Brucelle, Markon kollegalle, grillikutsuille. Oltiin saatu hyvät ajo-ohjeet ja tutkin vielä matkalla karttaakin (Marko oli tietysti perehtynyt siihen jo ennen lähtöä) ja oikein hyvin päästiin perille - ei mitään eksymisiä! ;)

Ilta oli kaunis ja aurinkoinen ja istuskeltiin terassilla Brucen ja vaimonsa Brendan kanssa kunnes paikalle saapui myös Markon toinen kollega, Peter, vaimoineen. Tähän aikaan vuodesta tulee kuitenkin hämärä melko varhain ja ilma viilenee, joten ruokailemaan siirryttiin sisälle. Grilliherkkuja maisteltiin ja erilaisia salaatteja riitti ja puhuttavaakin oli paljon. Kaikki olivat tosi mukavia ihmisiä ja oli oikein hauskaa. Brenda oli vielä tehnyt jälkkäriksi kauniin triflen, oikein perienglantilaisella reseptillä. Onnistuimme vielä suunnistamaan kotiin myöhään illalla pimeässä.

Harmi kyllä unohdettiin ottaa kuvia, mutta laitetaan tähän korvaukseksi vaikka joku Gastownissa otetuista kuvista, niitä kun riittää... ;)

Tänään ollaan sitten tehty jotain mitä en ole koskaan ennen tehnyt, nimittäin katseltu jääkiekkopeliä telkkarista (niin no en siis ole katsellut peliä mistään muualtakaan... ;)). Eipä me tästä muuten oltaisi tiedettykään, mutta Peter sitä meille mainosti. Ilmeisesti kyseessä on joku isokin juttu ja tänään pelaavat Suomi ja Kanada ja käsittääkseni se joka voittaa tämän pelin voittaa sitten koko... jutun. Toistaiseksi Suomi on saanut yhden maalin ja Kanada kaksi. Pitäsköhän palata kannustamaan jos se vaikka auttaisi. ;)


18.9.2004

Loppuviikko menikin melkolailla vailla kummempia tapahtumia. Markoon meinasi iskeä joku flunssan tyyppinen; kurkkukipua, jäsenkolotusta ja palelua (eikä tuo mies koskaan palele!) siihen kuului, mutta meni sitten onneksi ohi nopeasti eikä kehittynyt sen pahemmaksi.

Ostoksilla ollaan käyty Richmond Centerissä sekä toisessa "moolissa" parikin kertaa. Vaate- ja kenkäostoksilla piti käydä (niinpä, varsin välttämätöntä ;) - no oikeastaan ilmat on viilenneet niin että syysvaatettakin voisi hankkia) ja Markolle oli hankittava Angel DVD-paketti. ;)

Iltaisin ollaan katsottu leffa, parhaina pari. Aina jotain jostain tulee, eri asia sitten ovatko katsottavia vai eivät. ;) Muuten aika on mennyt hyvin kirjojen ja kirjoittamisen parissa, tai sitten töiden kimpussa.

Ilmat ovat tosiaan viilenneet nopeasti ja yöllä on suorastaan kylmä niin että saa hamuta lisätäkkiä. Sateita on saatu lähes joka päivä, on vissiin satanut vähän normaalia enemmänkin. Huomiseksi luvattiin kyllä ihan kaunista ja aurinkoistakin, joten voi toivoa että päästäisiin sunnuntaikävelylle taas.



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!