Ulla ja Richmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

14.8.2004

Kävimme aamulla taas kuntosalilla huhkimassa ja sitten söimme kevyen lounaan jotta jaksaisimme nauttia päivällistä Vesan ja Kirstin kanssa. Olimme sopineet, että auton oston kunniaksi ja kiitokseksi kaikesta Vesan ja Kirstin tarjoamasta avusta, me vuorostamme tarjoaisimme sapuskat jossain kivassa paikassa. Vesa ja Kirsti ehdottivatkin, että tehtäisiin retki paikkaan nimeltä White Rock - samalla saataisiin lisää tuntumaa autoonkin, kun ajomatkaa oli lähemmäs puoli tuntia.

Auto kulki kieltämättä kiitettävästi ja ajoimme mm. noin 6 km pitkän Alex Fraser -sillan yli. Maisemat olivat mahtavat! Päivä oli taas kuuma ja aurinkoinen, joten White Rock, pieni merenrantakaupunki kun on, oli melkoisen täynnä väkeä. Onnistuimme kuitenkin löytämään autolle parkin ja lähdimme sitten kävelemään rantaa pitkin. Ihmisiä oli meressä uimassa, mutta suurin osa oli leiriytynyt rantanurmikolle eväskoreineen. Rannan ja korkean rinteen väliin jää kapea kaistale, jolle on ryhmittynyt runsaasti kivoja pieniä ravintoloita ja putiikkeja. Jyrkkä rinne onkin sitten ahdettu täyteen taloa, aivan vieri viereen. Kaikissa on kuitenkin suuret parvekkeet ja varmasti ihanat merinäköalat. Kukkaistutukset olivat värikkäitä ja reheviä ja kun meri kimalsi auringossa, tuntui kuin oltaisiin oltu jossain välimeren paikkeilla.

Käppäilimme pitkin rantatietä ja ihailimme merta ja vuoria. Tallustelimme pitkää laituria pitkin lähes sen päähän ja tähystimme kirkkaan veden läpi pohjaa - siellä kuulemma näkyy lähes aina rapuja! Onnistuimmekin bongaamaan yhden saksiniekan, joka hiippaili pohjaa pitkin kylki edellä ja kovaa kyytiä. Innokkaat harrastelijakalastelijat yrittivät mertoineen (ja jopa paljain käsin sukeltamalla) ravun kimppuun, mutta jäivät sillä erää nuolemaan näppejään.

Päätimme sitten valita mukavan ruokapaikan rantakadun ravintoloiden joukosta ja sellainen löytyikin kyllä. Tilasimme kaikki annokset fish & chipsiä ja niissä kyllä riitti syömistä! Ainakin se voidaan sanoa, että annoskoko on täällä reilusti suurempi kuin Suomen ravintoloissa.

Pois lähtiessämme aurinko alkoi olla jo alhaalla, mutta ilta oli ihanan lämmin ja leuto. Meren huikaiseva sinisyys vaihtui hempeisiin pastellisävyihin ja lumihuippuvuori alkoi peittyä iltausvaan. Vesa päätti testata auton vetovoimaa - siis kirjaimellisesti - ja ajatti Markon ylös muutamaa lähes pystysuoraa mäkeä. Uusi punainen petomme vain murahti pehmeästi ja kiipesi kevyesti ylös. Kävimme myös kiertelemässä muutamia asuntoalueita joita voisi rehellisesti kuvata sanalla öky. Talot ovat isoja ja kaikissa on tallit kolmelle autolle. On erkkeriä, parveketta, pylväitä ja portaikkoja - ja kaikki vielä aivan erinäköisiä! Lystiä. Maksavathan nuo kartanot miljoonia joten pakko on ihmetellä, että mistä tännekin niin paljon niin varakasta porukkaa riittää, mutta näköjään vaan riittää. Ajoimme pois moottoritietä pitkin, joka sukeltaa tunneliin kulkeakseen joen ali. Sattumalta juuri silloin joella matkasi oikein iso laiva ja pääsimme ajamaan sen ali.

Kotona ihailimme parvekkeella upeaa auringonlaskua. Puiden lehvästöjenkin läpi oranssinhehkuinen tulipallo näkyi tänne upeasti.


15.8.2004

Jälleen aurinkoinen, kuuma päivä - lämpötilat pysyttelevät tuolla 25 asteen paikkeilla, ainakin jos sääkanavan poikia (ja omaa nahkaa) on uskominen. Lämpömittaria meillä ei ole. (Ja niitä sääkanavan poikia Ulla epäilyttävän innokkaasti seuraakin... -Marko).

Lähdimme ulkoilemaan, mutta oli aivan liian kuuma juosta vaikka vielä aamupäivä olikin, joten tyydyimme tekemään ripeän viiden vartin kävelylenkin merimaisemissa. Iltapäivä on kulunut pyykinpesun ja muiden kotipuuhien parissa, etenkin kun meidän on tyhjennettävä eteinen ja olohuone kalusteista, siirrettävä ne makuuhuoneeseen ja keittiöön. Huomenna nimittäin tulevat remonttireiskat vaihtamaan olohuoneen kokolattiamaton. Minun puolestani saisivat viedä koko maton mennessään, en yhtään tykkää moisesta (haisee hassulle ja on vaikea siivota) mutta täällä matot ovat niin suosittuja että ei juuri asuntoa löydä missä niitä ei olisi. No, saamme nyt ainakin uuden, puhtaan maton! Edellinen asukki oli nimittäin käristellyt mattoa tupakoidessaan, ja nyt tuli viimein päätös siitä, että matto vaihdetaan. On se hyväkin juttu, sillä täällä on kyllä tuntunut heikko tupakanhaju edelleen (omituista sinänsä, sillä koko rakennuksessa on tupakointikielto - tosin ei täällä lemmikkejäkään saisi pitää ja kaverilla oli kuulemma ollut kaksi kissaa...) ja on tietysti kiva saada matto, mistä tietää ettei sillä ole ihmiset kengät jalassa kävelleet...

Vasemmalla kuvassa White Rockin ravintolassa popsimassa mega-annoksia. Yllä kuvassa näkyy Ullan taustalla rannassa se kuuluisa Valkoinen Kivi, josta paikka on nimensäkin raapaissut. Vesa tosin totesi, ettei kivi kauaa valkea olisi, ellei sitä joka vuosi maalattaisi... -Marko


16.8.2004

Aamusta evakuoimme itsemme asunnosta sen jälkeen, kun olimme tyhjentäneet olohuoneen mattomiehiä varten. Ensimmäinen porukka tulisi kuulemma repimään vanhan maton irti, sen jälkeen toiset toisivat uuden, kolmannet tarkistaisivat asunnon kunnon ja - jos oikein ymmärsin - tarvittaessa neljännet tulisivat maalailemaan listoja. Päätimme siis olla pakosalla suurimman osan päivästä ja kartasta reitin varmistettuamme suuntasimme Richmond Centeriin eli isoon ostoskeskukseen.

"Mooli" (mall) osoittautuikin käteväksi paikaksi kuluttaa aikaa: tekemistä riitti kauppoja kierrellessä, sisällä oli mukavan vilpoisaa ja ruoka-aukiolla saattoi tarvittaessa tankata. Tarjolla olisi ollut leffateatterikin, mutta siihen ei jouduttu turvautumaan. Ostoskeskuksen käytävissä riitti talsimista - ostospaikkoja on kuulemma 240 - mutta pian jo löysimme kirjakaupan! Kummallekin löytyi yksi opus, Markolle Douglas Adamsin "The Salmon of Doubt" ja itse päätin testata Jacquiline Careyn teosta nimeltä "Kushiel's Dart" kun olen siitä suosituksia saanut.

DVD-hyllyyn ei löytynyt täydennystä, mutta ostimme kyllä vielä tarvittavaa kodintavaraa (mm. pannulaput ovat melko tärkeä juttu keittiössä) ja muutamia vaatteita. Lankesin kapeaolkaimiseen mustaan mekkoon, jossa on epäsymmetrinen helma (edestä lyhyempi) ja josta en tiedä missä sellaista voisin pitää, mutta kun se oli niin nätti! Puolustaudun sillä, että ostan uusia vaatteita todella harvoin. Kävimme eläinkaupassakin tuijottelemassa söpöjä kissan- ja koiranpentuja. Kun alkoi tulla nälkä, valitsimme ruoka-aukiolla kiinalaista ruokaa (ruoka-aukiot ovat siitä kivoja, että valikoima on todella laaja ja jokainen löytää mitä haluaa; on kevyempää tai muuten pientä purtavaa, on jättiannoksia, on erilaisia etnisiä vaihtoehtoja...). Myöhemmin sitten piti sortua jätskipaikan annoksiin nimeltä Brownie Earthquake. Uskaltaako tässä miettiäkään mitä niissä oli... suklaiset, pehmeän tahmeat brownie-palat, suklaakeksejä ja -kastiketta, pehmistä ja kermavaahtoa. Niinpä. Kuinka pöhkö pitää olla, että ostaa ensin piukan mekon ja sitten ahtaa nassuunsa kalorikasan jolla pieni auto kulkisi pitkän matkan? ;)

Richmond Centeristä suuntasimme "Ykkösen" (eli No 1 Rd:n varrella olevaan) ruokakauppaan. Marko tarkasti vielä viereisen liqueur storen rommivalikoimat. Ruokakaupasta hankimme sinne kelpaavan "bonus-kortin" jota vilauttamalla saa hyödynnettyä alennukset ja tarjoukset. Tavaraa kertyi mukaan taas melkoinen määrä - alkaa välillä mietityttämään, että jos näin pienessä perheessä neljän litran maitopönikän ostaminen on järkevää, niin miten käy, jos perhekoko tästä vielä vaikka jonain päivänä sattuisi kasvamaan? Kauppareissulle tarvitaan kantojuhtia! On opeteltava ajamaan tila-autoa (voisin ottaa semmosen punaisen Highlanderin... ;))! (Ensin pitäsisi tietty opetella yleensä ajamaan uudestaan...) No, nytkin jo ostokset pakannut pikkuinen mummeli kyseli minulta, että tarvitaanko apua ostosten raahaamisessa autoon. Teki mieli osoittaa kohti kassalla juuri maksavaa Markoa ja kysyä että "niin meinaat jaksaa kantaa ne paremmin kun toi?".

Kun päästiin kotiin, odotti täällä uusi matto! Nyt on puhdasta ja siistiä. Lisäksi kirja- ja DVD-paketti Amazonilta saapui ja saatiin taas lisää luettavaa ja katseltavaa! :)


17. - 19.8.2004

Viimeinkin väitöskirjan kimpussa. Olen nyt järjestellyt parin viime vuoden aikana kirjoittamiani teoriapätkiä yhteen tiedostoon. Seuraavaksi olisi luettava omat tekstinsä, pari juuri löytämääni artikkelia ja tehtävä pieniä muutoksia suunnittelemaani työn sisällysluetteloon. Tänään kävin myös tutustumassa reittiin, jota pitkin pääsen SFU:lle. Vesa opastikin hyvälle reitille, jota seuraamalla pääsee ruuhka-ajan ulkopuolella perille n. 40-45 minuutissa. Ruuhka-aikana ei kannattane vaivautua millekään reitille. Kun Peteristä kuuluu ja saan vierailijaoikeudet kuntoon, on yliopiston kirjastolle päästävä tonkimaan! - Marko (18.8.)

Kuten Marko tuossa mainitsikin, päästiin sitten viimein töihin käsiksi. Aloitin yhtä projektia (aargh, taas tuo kauhea sana!), minkä lupasin tehdä Suomeen ja Marko levitteli väikkäripaperit olohuoneen lattialle. ;) Aherruksen alkuun ollaan siis jo päästy ja näille työpäivillekin on muodostunut jo tässä ajassa jonkinlainen rutiini. Herätään kun herätään (ei herätyskelloa, ihanaa! Ilman pirinääkin herätään ihan kohtuulliseen aikaan, viimeistään kahdeksan maissa) ja juodaan kahvit. Vähitellen aloitetaan työt, joko molemmat koneiden ääressä tai sitten teen kotitöitä sillä aikaa kun Marko jo kirjoittaa. Aamupäivällä lähden noin tunniksi kuntosalille ährystämään, kävely, lenkkeily tai uiminen tai vaikka naruhyppely kelpaa vaihtoehtoisesti ja Marko tulee mukaan jos kerkiää. Suihkun jälkeen laitan ruokaa, syödään ja jatketaan töitä. Siinä jossain välissä käydään hoitamassa kauppa-, pankki- tai postiasioita jos sellaisia on. Kun tuntuu, että töitä on tehty tarpeeksi, saatetaan palkita itsemme istumalla parvekkeella huurteiset tölkit kourassa (ei, meistä ei ole vieläkään tullut oluen ystäviä, joten tölkit sisältää kevytkolaa tai jos oikein hurjiksi heittäydytään niin vaniljan makuista sellaista ;)). Sitten on aikaa kirjoitella sähköposteja, lueskella, pelailla jne. kunnes taas syödään ja joko palataan kirjojen pariin tai katsotaan joku leffa, ehkä jäätelön kera...


20.8.2004

Marko aloitti taas työt aamusta. Katselin myös vähän työmaata, mutten arvannut kauheasti ahertaa kun odottelen parhaillaan pomolta palautetta siitä, mitä olen tähän mennessä tehnyt. On parasta jatkaa sitten, kun tietää että suunta on oikea. Suunnitella kuitenkin aina voi, ja valmistella, mutta pääasiassa aamun puuhat koostui niinkin tylsistä hommista kuin vessan siivous ja pyykkien kantelu kuivumasta komeroon. Sitten kävin uima-altaassa räpiköimässä lähes kolme varttia ja päätin päästää itseni kokkaushommissa helpolla ja tein täytettyjä bageleita.

Ostosreissu oli edessä ja päätimme suunnata kauppoihin ennen iltapäiväruuhkia. Ensimmäisenä oli tarkoituksena ostaa - Markon termiä käyttääkseni - minulle auto... eli siis ihan semmoinen vanhanaikainen varpaluuta tai mikä se onkin nimeltään. ;) Löytyikin sitten oikein hieno sinirunkoinen sellainen. Luulen kyllä että se saa olla tuo armas siippa joka sitä enemmän käyttää, koska tarkoitus on luutia sillä parvekkeelta hämähäkit pois ja niitä en mene kyllä lähellekään! (Niin, jossain aiemmin taisi olla maininta siitä kuinka Marko lakaisi parveketta. No, niin tekikin, mutta lakaisi sitten saman tien niin innokkaasti, että se harja katkesi. Toivottavasti tämä uusi on lujempaa tekoa.)

Ajattelimme seuraavaksi käydä farmimarketilla ostamassa tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Ajelimme kaikessa rauhassa pitkin jo vähitellen ruuhkautuvaa Steveston Highwayta kunnes Marko tympääntyi siihen, ettei edessä körötelleen rekan takaa nähnyt mitään. Vips, kaistan vaihto vikkelästi oikealle - ja löysimme itsemme joltain liittymältä joka vei ties minne. Tunnistimme saman joen ali kulkevan tunnelin, minkä Vesa oli meille esitellyt ja opasteita lukien osasin ovelasti tulkita että lähestyimme Deltaa. Marko sitten kysymään, että mikä se on, ja minä että "No joku kaupunginosa tai kaupunki. Tai siis sen niminen paikka." Hienoa. Pääsimme onneksi vähemmän vilkkaille teille ja vielä suuremmaksi onneksi takapenkiltä löytyi karttoja! Jouduin sitten kartanlukuhommiin, puuhaan mitä en ollenkaan hallitse, mutta vastoin kaikkia aiempia väitteitäni olen ollut innokas yrittämään. Mielestäni vaan karttaa pitäisi voida lukea niin päin kuin sillä kuljetaan, eli ettei tarvitse ihmetellä miten siinä edetään "pää alaspäin". Väännän ja käännän karttaa aina niin, että se olisi kädessä "menosuuntaan päin", harmi kyllä silloin tekstit ovat ylösalaisin ja kun etupenkillä koittaa kieputtaa hehtaarikokoista paperilakanaa niin tietäähän sen mikä sotku siitä seuraa. No, jonkin aikaa pähkäiltyämme saimme neuvoteltua itsemme takaisin tulosuuntaan ja kotia kohti. Eikös vaan käynyt niin, että ihan sen liittymän kohdalla, mistä paukaisimme takaisin Steveston Highwaylle, oli farmimarketti... Kyllä nauratti. Ei kuitenkaan menty sinne enää vaan hankittiin hedelmät samalla kun käytiin ruokakaupassa muutenkin.

Tänään ei ole ollut kauhean kuuma, mutta Marko tuossa valittaa kuitenkin huonoa oloa. On tainnut ahertaa liikaa tietokoneen ääressä, nyt ajoin sen lepäämään ja lukemaan. Taidan lähteä miekkamiesten maailmaan ;) minäkin; Markolla näyttää olevan menossa joku Conan-kirja (itseasiassa se loppui juuri - nyt pitää keksiä jotain uutta - Marko) ja minulla on kesken "The Knight of the Sacred Lake". Kiva kun saatiin viimein lisää luettavaa, edellinen kirja loppuikin jo aikaa sitten, sitä kun luin jo lentokoneessa. Se olikin tosi mielenkiintoinen tarina ("Pope Joan") keskiajalla mahdollisesti eläneestä naispaavista ja kyllä hyvä kirja teki lentomatkan taas huomattavasti siedettävämmäksi. On niin tylsää vaan nököttää niin pitkä aika paikallaan, mutta jos kirja on kiva ja mukaansatempaava, niin pakoon pääsee vaikka lentävästä sardiinipurkista. ;)


22.8.2004

Viikonloppua ollaan vietetty rauhallisesti (onpas poikkeavaa! ;)) jotta Marko ennättäisi vähän pitää breikkiä kirjoitustyöltä. Vaikka jotain se on näprännyt koneella taas melkein koko ajan...

Eilen oli todella sateinen ja pimeä päivä. Sääkanava lupasi ilmojen jatkuvan samanlaisena seuraavat kaksi viikkoa! Nyt vain toivotaan, että ovat väärässä... Aamusta katsoimme vielä, että ei pieni sade haittaa ja porhalsimme lenkille. Matkalla jouduimme sitten hyttysten ruoaksi kun sukelsimme tutkimaan pensaikkoon katoavaa salaperäistä polkua, kyyristelimme oksien alla ja kompuroimme juurien yli... emmekä sitten saaneet selville minne polku vei, kun kävi niin mutaiseksi. Olimme sitten suunnilleen juuri niin kaukana kotoa kuin olimme aikoneet mennäkin (eli juuri pian kääntymässä takaisin) kun sade yltyi. Käännyimme ja sitten se yltyikin kunnolla. Kotiin pääsimme täysin läpimärkinä ja vettä valuen, mutta eipä tuo haitannut.

Muuten aika on kulunut kirjoitellessa ja kirjojen parissa, joku elokuvakin katsottiin. Niin, vaikka kanavia on vissiin viitisenkymmentä ja joukossa jokunen leffakanava, on ohjelmistossa yllättävän vähän katsomisen arvoista (tai sitten emme ole vielä löytäneet). Piti sitten lopulta ottaa omasta hyllystä "Kolme muskettisoturia" ja "Neljä muskettisoturia" ja katsoa ne jälleen kerran. No, ovat ne kuitenkin meidän molempien mielestä parhaat filmiversiot musketöörien tarinasta, jopa hauskemmat kuin mitä muistin. Ja Marko jaksaa repiä riemua siitä, että muistutan kuulemma kuvissa esiintyvää Constancea - siinä mielessä että olen yhtä taitava törmäilemään tavaroihin tai tiputtelemaan niitä, kaatuilemaan ja kompuroimaan ja noin yleensäkin kömpelehtimään. Hmph, kiitos vaan... No, tottahan tuo. Olisihan se kiva olla viehkeä ja elegantti mutta minkäs teet. ;)

Yksi uusi haaste on luvassa ensi viikolle. On opeteltava käyttämään täkäläistä tölkinavaajaa! Tuli ostettua jokunen säilykepurkki ja - oi kun fiksua - jopa avain niitä varten, mutta eipä sitten meistä kumpikaan osannut mokomaa härveliä käyttää. Ei onnistu ainakaan minulta, mutta ei sujunut tuolta teknisesti fiksummalta puoliskoltakaan. Ei kai tässä auta kun mennä avain kourassa Vesan ja Kirstin oppiin, vaikka se on kyllä jo kaiken huippu... ;) No, aina oppii jotain uutta...


24.8.2004

Eilinen aamupäivä olikin sitten ostospäivä! Syy siihen, että niin tuhlasimme aikaa kauppakeskuksessa oli alun perin se, että Markon piti metsästää sieltä Babylon 5 -leffapakettia. Sitä ei kuitenkaan ollut vielä liikkeessä saatavilla, mutta huima kolmen kappaleen erä oli tulossa seuraavana aamuna! Ystävällisesti lupasivat laittaa yhden niistä Markolle jemmaan. Satuttiin kuitenkin tekemään oikeita löytöjä kirjakaupan alennusmyynnissä - sitä voi jo aleksi kutsua kun kirjoja lähti muutamalla dollarilla. Mekin maksoimme kahdesta kappaleesta yhteensä jotain vähän päälle kahdeksan rahaa. Marko nappasi jonkun Angel- TV-sarjakirjan, naureskeli tosin sitten omalle ostokselleen, ja mulle löytyi "Atlas of Anatomy for Artists". Juuei, ei täällä ketään artistia ole, mutta ensinnäkin aihe sinänsä kiinnostaa (lihasten ja luiden ja muiden syynäily on aina ollut jotenkin jännää, jo ihan pienenä olin niistä kiinnostunut. Vähänkö tästä saa omituisen kuvan. ;)) ja jospa siitä olisi jotain hyötyä jos joskus sattuisi vaihteeksi piirustelemaan (olipa monta jossia). Ainakin luulisi esimerkkien olevan hyviä kun ovat vanhojen mestarien hahmotelmia. Testasin jo ja opuksen avulla sain aikaan kaksi ei niin kehnoa kuvausta käsivarresta ja kourasta (no, ekassa itse kädestä tuli taas suhteettoman suuri varteen verrattuna, mitähän sekin meinaa että piirtää aina isokätisiä ihmisiä?) ja yhden erittäin hyvin epäonnistuneen töherryksen jalasta (ehkä voisin väittää että se esittää kiviröykkiötä...).

Ruokailtiin taas ruoka-aukiolla ennen kuin lähdettiin ruokaostoksille. Päivä oli pilvinen eikä kovin lämmin, joten oli sopiva sää testata auton kattoikkunan toimivuutta. Hyvin toimi.

Tänään Marko suuntasi heti aamusta noutamaan sitä kallisarvoista leffapakettia. Näyttää kovasti (huom. en sanonut pahasti!) siltä, että tänä iltana on edessä B5-näytäntö. Pitää tarkistaa, onko pakastimessa tarpeeksi jätskiä. ;)

Kävimme kuntosalillakin rehkimässä taas ja syötiin lounaaksi vallan esimerkillisesti kreikkalaista salaattia täysjyväpitaleivissä (saapa sitten syödä enempi sitä jätskiä). Iltapäivällä Markolla oli työtapaaminen Brucen kanssa. Bruce oli sitten esitellyt Richmondin koulupiiriä eli omaa valtakuntaansa ja avustanut Markoa kirjastokortin hankkimisessa! Jospa emme sitten ostaisikaan ihan kaikkea mitä tämän vuoden aikana meinataan lukea... ;)



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!