Vuorella

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

8.5.2005

Pupu puun alla

Pikaisesti pyörähti tämäkin viikko taas ohitse. Marko on ollut hurjassa työn touhussa ja vaikka sitä koitan välillä rauhoitella ja pakottaa virkistäytymään ja rentoutumaan, niin nyt en ole meinannut edes uskaltaa pahemmin häiritä! Välillä pitää vaan käydä antamassa voimahaleja.

Viikolla käytiin sentään yhtenä päivänä parissakin kauppakeskuksessa asioilla ja aterioimassa ja yhtenä iltana elokuvissa. Teatterissa kun meni "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy" ja sehän oli Markolle tietenkin ihan pakollinen nähtävä. Kyllä minäkin olen kirjan lukenut, joskus jo vuosia sitten Markon vaatimuksesta... tarkoitan kehotuksesta. ;) Hupaisahan se oli ja hassu oli leffakin, kaikenlaista kohellusta sinne ja tänne. Markon mielestä kirja oli kuitenkin parempi, minä en enää kovin hyvin muista. Jälkeenpäin mentiin taas Dairy Queeniin isoille ja tosisuklaisille jätskiannoksille ja ruotimaan elokuvaa.

Lauantaina saatiin sitten koko päivä kulumaan seikkailuun Vancouverin puolella keskikaupungilla. Käveltiin siellä oikeastaan pääostoskatua pitkin ja vain katseltiin kaupungin vilinää kauniina, kesäisenä päivänä. Väkeä oli kyllä liikkeellä hirmuisesti, joten vilskettä riitti. Kirjakaupassa saatiin taas menemään tunti poikineen, mutta vastineeksi otettiin sieltä mukaan pari kassillista kirjoja (hmm, olikohan tuo nyt kovin hyvä vaihtokauppa?). Sitten saatiin jo nauraa itsellemme makeasti kun mentiin levy- ja DVD-kauppaan ja poistuttiin sieltä ei suinkaan musiikin tai elokuvien kera, vaan mukanamme vielä yksi opus lisää! Kyllä kai meillä on kohta autollinen kirjoja Suomeen tuotavaksi tällä menolla. Kirjahyllyjä pitää ostaa lisää.

Kaupungin keskustasta löytyi sitten myös intialainen ravintola joka on samaa sarjaa kuin meidän suosikkipaikka (ketjusta ei taida voida puhua kun kyseessä on vain kaksi eri paikkaa) joten suunnattiin tietenkin sinne syömään. Tilauksen teko oli jo nopeaa ja helppoa, kun tiedettiin tarkkaan mitä otetaan. Ruokalista oli aivan sama ja ruoka aivan yhtä hyvää, mitä nyt ehkä vähän vähemmän mausteista, kuin siinä paikassa missä useammin on käyty. Istuttiin kauan maiskuttelemassa ja katselemassa kaupunkimaisemaa. Marko alkaa jo tuumia että intialaisen ruoankin takia yksistään tänne kannattaisi muuttaa. Kirjakaupasta ostettiinkin intialaisia ohjeita sisältävä keittokirja, saa sitten nähdä pääseekö sen avulla lähellekään noita ravintolan herkkuja.

Muutamaan kauppaan pistäydyttiin vielä ennen kotimatkaa, mutta mitään osteltavaa ei löytynyt. Täytyy varmaan käydä vaatekauppoja katselemassa tarkemmin jossain tässä lähiostoskeskuksessa niin voi jättää Markon siksi aikaa jonnekin istumaan ja lukemaan kirjaa. Kyllä se kiltisti kulkee perässä vaateostoksillakin mutta eihän tuo vaatteista mitään välitä ja pitkästyy hetkessä. Pahasti mies järkyttyi kun nyt oli kaikkialla näyteikkunoissa sun muualla valtavasti vaaleanpunaisia paitoja miehille tarjolla. Se on nyt sitten vissiin tämän kesän muotijuttuja. Eipä sillä, ei meillä moisia muutenkaan seurailla ja tämä jätetään ilmeisesti mielihyvin väliin. ;)

Nyt on ollut pilvinen sunnuntai mutta käytiin kuitenkin tuossa nurkan takana Garry Point -puistossa ja merenrannassa kävelemässä ja hölkkäilemässä. Vettäkin vähän tihutteli. Toivottavasti viikon mittaan tulee taas aurinkoisia päiviä.

Kuvissa tällä kertaa taas vanhoja poimintoja: tittelikuvassa näkymä Vancouverin lahdelle Grouse Mountainilta. Lahdella näkyvät täplät ovat sitten sellaisia hervottoman isoja rahtialuksia. Lahden takana olevalla niemellä sijaitsee mm. University of British Columbia. Tässä oikealla kuvassa Ulla nojailee puuhun Queen Elizabeth puistossa, missä kävimme taannoin. - Marko.


15.5.2005

Markonen

Siinä meni tämäkin viikko taasen mukavasti mutta joutuisasti. Töitä on tehty ja Markolla oli pidempikin työtapaaminen tällä viikolla White Rockissa.

Suomeen paluutakin oli pakko sen verran ajatella, että lentoliput käytiin viimeinkin varaamassa. Aika tiukkaa teki että saatiin enää edes paikkoja, sai matkatoimiston setä tehdä kovasti töitä ja soitella puheluita ennen kuin tiketit löytyi. Nytkin joudutaan vaihtamaan lentokenttää Lontoossa, mutta sitä on tehty ennenkin, joten eiköhän tuosta selvitä.

Torstaina oli sitten Markon vuoro täyttää vuosia! Tyytyväinen olin kun olin saanut lahjapakettiin metsästettyä mm. kirjakaupasta viimeisen sellaisen opuksen mitä Marko sieltä kerran etsiskeli pettyneenä siihen, että yhtään ei enää ollut jäljellä. Hih! Saipa sellaisen kuitenkin käsiinsä. Torstaina synttäreitä juhlittiin lähtemällä leffaan katsomaan kauan odotettu "Kingdom of Heaven" tarina. Ei elokuva nyt ihan odotuksia täyttänyt (varsinkin kun mielenkiintoisimpia hahmoja piti ottaa hengiltä ihan alkupuolella. Päh.) mutta eipä haitannut, ihan sen mielikseen silti katsoi. Vähän oltiin sitä mieltä, että tarinassa olisi saanut olla syvyyttä enemmän ja jonkinlaista koskettavuutta olisi myös kaivannut lisää. Ainahan se parempi on jos välittää siitä, kuinka henkilöille käy. Niin ja minun puolestani olisi kyllä romanssiosuus saanut viedä enemmänkin aikaa ja tilaa jutussa vaikka muut tuntuvat olevan asiasta kovasti eri mieltä. ;) Komea kuva se kuitenkin oli ja ihan lystikseen sen katsoi kunnon teatterissa missä katsojia oli vain yhdeksän kappaletta kun tilaa olisi ollut 450 hengelle... Elokuvista kotiin pääseminen olikin sitten seikkailu sinänsä. Normaali reitti oli jostain syystä suljettu - hälytysajoneuvojen vilkkuja nähtiin, mutta tarkemmin ei päästy selville siitä, mitä oli menossa. No, onneksi vaihtoehtoisia reittejä kyllä löytyy joten käännyttiin ympäri ja polkaistiin sellaiselle. Eipä aikaakaan kun edessä oli toinen tiesulku ja poliiseja häärimässä pitkin penkkoja. Taas kiertämään. Kolmaskin sulku onnistuttiin vielä näkemään, mutta tällä kertaa oltiin onneksi jo sen paremmalla puolella. Tiedä sitten mitä kaikkea oli tapahtunut. Näistä lukuisista esteistä huolimatta (vai olisikohan nuo pitänyt ottaa viimein jonkinlaisena merkkinä?) onnistuttiin kuitenkin pääsemään perille baariin - syömään kunnon jäätelöannokset tietenkin.

Markonen

Varsinainen synttärijuhlinta ajoitettiin lauantaille jolloin vietettiin päivä White Rockissa. Kohde oli synttärisankarin oma valinta ja täytyy sanoa, että osui kerrassaan nappiin. Päivä oli alkuun vähän pilvinen mutta varsin lämmin ja leppeä. Pienessä merenrantakaupungissa oli varsin idyllistä kävellä kaduilla ja etenkin rannassa. Rantapolkua pitkin tallusteltiinkin ensin pitkän aikaa, käytiin mm. ihmettelemässä sitä itse white rockia, isoa valkeaksi maalattua kivenjärkälettä, istuskeltiin tuijottelemassa merelle, ihailemassa maisemia ja katselemassa lintuja, ja käveltiin hiekkarannalle bongailemaan simpukankuoria. Vähitellen alkoi aurinkokin kurkistella pilvien lomasta ja sitten tulikin jo suorastaan kuuma!

Ruokapaikan valinta ei ollut helppo homma, sillä rantakadulla oli kivannäköistä ravintolaa pitkä rivi ja kaikissa houkuttelevanoloista ruokaa tarjolla. Viimein sitten tehtiin valinta ja päästiin istumaan terassille mistä oli mukavat näkymät merelle. Palvelu paikassa ei valitettavasti ollut niitä parhaita vaan hyvin hidasta eikä kovin huomaavaista, mutta ruoka paikkasikin sitten kaikki mahdolliset muut puutteet. Markolla oli annos chicken quesadilloja ja se pala minkä maistiaisiksi vaadin oli kyllä herkullista. Omalta lautaseltani löytyi seafood melt, missä oli onnistuneesti yhdistetty kolme herkkua: leipää, juustoa ja kaikenlaisia mereneläviä katkaravuista ja lohesta ainakin kolmeen sorttiin simpukoita. Ruoka oli todella maukasta ja maistuvaa, mausteita ei kaivannut lisää vaan kaikki oli ihan juuri kohdallaan. Taitaa mennä parhaiden täällä nautittujen annosten joukkoon se, ja Markokin oli samaa mieltä omastaan. Lisäksi White Rockin tunnelma ryyditti synttäriruokailuhetkeä omalla kivalla säväyksellään. Jos olisi jostain muusta hetkestä tempautunut siihen istumaan ja katsellut auringossa kimaltavaa merta ja loistavia kukkaistutuksia, aistinut ravintolamiljöötä vahvoine valkosipulintuoksuineen ja vähän höristellyt korvia taustalla soineelle latinovaikutteiselle musiikille, niin väitänpä, että kysymykseen missäs nyt ollaan ei vastaus KANADA varmasti olisi ollut ihan ensimmäisenä mieleen juolahtaneiden joukossa!

Syömisen jälkeen jaksettiin vain varsin laiskasti jaloitella aurinkoisella rannalla missä käveltiin ensin muuten vain ja sitten pitkän laiturin toiseen päähän. Ihmeteltiin laskuveden aikana hiekalle rantautuneita rapuja, kivillä istuskellutta kotkaa ja vain haisteltiin meri-ilmaa. Kun aurinko alkoi hipelöidä hartioita niin lämpimällä otteella että sai ne vallan punastumaan, paettiin jäätelöbaariin varjoon ja viilentämään itseämme jäätelöllä. Markon riemuksi valikoimista löytyi lakritsajäätelöä ja siinä oli jopa ihan oikeaa lakun makua! Erilaista vähän kuin Suomessa, mutta kuulemma paremman puutteessa ja kovan ikävän jälkeen varsin kelvollista.

Illalla kotiin päästyä jatkettiin sitten vielä juhlintaa leffan ja puolen litran rommirusina-jäätelöannosten kera (se ainoa oikea annoskoko). Huomattiin siinä sitten, että oli tullut syötyä jäätelöä joka päivä torstaista lauantaihin, eli syntymäpäivää tuli juhlittua totisesti makein vatsoin! Näin sunnuntain kunniaksi vetäydyn nyt kuitenkin hetkeksi syntymäpäivälahjaksi saamani erinomaisen kirjan pariin. - Marko


22.5.2005

Ullanen

Melkoisen epävakaista viikkoa on täällä vietetty, noin jos säiden puolesta puhutaan. Välillä on kovin kaunista ja aurinkoista ja hyvinkin lämmintä ja välillä saadaan vettä. Nyt nämä aurinkoiset ja sateiset hetket on vaihdelleet tosi tiheään tahtiin niin että on mahdotonta veikata millaiseksi sää hetken päästä menee. Jos suunnittelee menevänsä parvekkeelle iltapäiväauringosta nauttimaan, niin siinä vaiheessa kun ehtii ulos asti, tulee jo vettä. Muuten kyllä on ollut kovin tasaista: arkirutiineiden parissa meni tämä viikko melko lailla kokonaan. Marko asetteli itselleen työn suhteen tavoitteita tyyliin tänään pitää saada se-ja-se kohta valmiiksi ja sellaisten suunnitelmien on sitten paras antaa sanella tuo muu rytmi aika pitkälle.

Keskiviikkona vietettiin sentään jokunen tunti lentokentällä treenaamassa jo Suomeen paluuta... Ei vaan kun saattamassa Anni ja Mikko Suomeen lähtevään koneeseen! Victorian asukkien oli jo aika palailla Hämeenlinnan maisemiin ja kun lentokentällä oli sopivasti luppoaikaa, vietettiin sitä yhdessä jutellen ja lounastaen, tai no, me Markon kanssa söimme, matkailijat suorittivat vaan nestetankkausta (tarkennettakoon että mehutankkausta niin ei tule väärinkäsityksiä). Kovin oli haikeat tunnelmat lähtijöillä ja totiseksi veti meilläkin kun ajateltiin että aikanaan ei auta muu kuin pakata laukut ja lähteä. Onneksi elokuun alkuun on sentään vähän aikaa niin ehditään vielä nauttia oleilusta täällä.

Lauantaina ei taaskaan tuntunut päivä oikein osaavan päättää näyttääkö aurinkoista vai synkeää naamaa ja niin päätettiin ettei tehtäisi mitään kovin kummoisia ulkoilmaseikkailuja. Ajeltiin vaihteeksi Granville Islandille kun ei oltu pitkään aikaan siellä käyty. Näin kesäaikaan siellä onkin paljon vilinää ja nyt kun sattui vielä olemaan pitkä viikonloppu (paikallinen pyhä Victoria Day), oli siellä suorastaan tungosta. Käytiin kuitenkin meidän parissa mielikaupassa ja päädyttiin seuraamaan melkoisen hauskaa katutemppuilijan esitystä mihin kuului kaikenlaista soihtujenheittoa, tulennielentää ja pakkopaidasta pakenemista ja varsinkin valtaisa määrä vitsejä ja hupailua. Showta oli varsin lysti seurata - siihen asti kunnes esiintyjä valitsi minut avustajaksi areenalle! Olipa pelottavaa. En sentään onneksi joutunut kahtiasahattavaksi tai mitään muutakaan niin dramaattista, ainoastaan avustamaan itsensä ketjuihin kietonutta kahlekuningasta.

Seuraavaksi, kun kerran sopivasti niillä nurkilla oltiin (tähän kohtaan viatonta viheltelyä), suunnattiin meidän suosikkiravintolaan, eli taas kerran intialaista ruokaa nauttimaan. Tarjoilijat alkavat tosiaan meidät jo siellä tunnistamaan ja taitaisivatpa jo vähitellen osata tuoda ruoat pöytään jos pyydettäisiin vaan että "se tavallinen, kiitos". Hyvää oli taas kerran ja kulhot kaavittiin tarkkaan tyhjiksi.

Nyt Markolla on taas tarkkoja suunnitelmia ensi viikolle työn suhteen ja jos kaikki sujuu sopivasti, saattaa olla että mietitään viikonlopun maihin jotain pientä reissua johonkin suuntaan. Katsellaan kuinka työasiat ja säätilat kehittyy.



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!