Harrison

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

17.4.2005

Intialaista ruokaa

Työn touhussa vierähti tämäkin viikko varsin vikkelästi. Markolla oli paljon puuhaa töiden ja tutkimuksen kanssa, ja jälkimmäinen etenikin jälleen useilla sivuilla. Sain kuulla taas paljon asiaan liittyviä juttuja ja auttaa muutamissa ihmettelyissä, jos siitä nyt sitten mitään kummempaa hyötyä oli. Tosin kyllähän nuo asiat joskus mielessä selkiintyvät kun niitä joutuu selittämään sellaiselle joka ei niistä kovin paljoa ymmärrä, joten jos ei muuta niin ainakin sellaisessa hommassa voin hyvin olla avuksi. ;)

Välillä piti raahata miestä pois koneen äärestä pikkuisen rentoutumaan ja virkistäytymään. Jaksaahan sitä sitten paremmin puskea töitä kun lataa akkujakin joskus. Keskiviikkona käytiinkin sitten Richmondin keskustassa kirjastossa ja kävelyllä puistossa (Minoru Parkissa). Siellä naureskeltiin oraville, joita nähtiin varmasti toista tusinaa! Niitä vipelsi vähän väliä polun poikki tai puun takaa pensaaseen piiloon, vaikka enimmäkseen ne olivat ihan mahdottoman kesyjä ja uteliaita. Ihmekös tuo kun ihmiset niitä ruokkivat. Osa osasi jo juosta ruokkijoiden luokse kun kuulivat pähkinäpurkin rapisevan. Nähtiin ihan vastakuoriutuneita sorsanpoikasia myös. Kyllä olivat pieniä; Markon peukalonpäähän kun liimaisi pari höyhentä niin siinä olisi jo isompi otus. (Juu. Ei testata. Semmosta kun alkaisin askartelemaan niin mies arvelisi että nyt on se viimeinenkin järjenhiven vaimolta hukkunut.) Siinä saatiin seurata kuinka kauhea määrä vaaroja vaanii pikkusorsia. Ensin hyökkäsi lokki, sitten pari varista. Muut sorsat jahtasivat poikuetta myös pahanilkisin elkein ja sitten vielä iso kanadanhanhi alkoi ahdistella niitä. Eipä kai pitäisi luonnon systeemeihin pahemmin puuttua (vaan ole siinä sitten kirkumatta kun pikkuisia jahdataan) mutta hätisteltiin kyllä petoja kauemmas poikueesta. Marko murisi kanadanhanhelle varsin tehokkaasti!

Torstai-ilta rentouduttiin elokuvissa, jos nyt sitä voi kovin rentouttavaksi kokemukseksi kutsua. Marko nimittäin valkkasi leffaksi "Sin City" nimisen jutun. Perustuu johonkin legendaariseen sarjakuvaan... varsin väkivaltainen... pimeä ja synkeä ja ankea... Niin, että miksi ihmeessä katsoa jotain sellaista? Alkoi Marko itsekin vielä empiä tikettimasiinalla, kun siinäkin oli varoitukset ällöstä väkivallasta. Lopulta kuitenkin löydettiin itsemme teatterista ja pienten kommellusten jälkeen (alkoivat näyttää ensin väärää leffaa!) tuota kuvaa katsomasta. En ollut ihan ainoa paikalle raahattu nainen, mutta melkein. Onneksi oli suklaata eväänä. Olin kyllä valmistautunut istumaan pari tuntia omissa maailmoissani, mutta ei sentään tarvinnut niin tehdä. Jaksoin jopa seurata mitä tarinassa (tai tarinoissa) tapahtui! Täytyy myöntää, että välillä tuli huono olo. Pari kertaa nauratti. En tiedä kumpi oli pahempi juttu. Jälkeenpäin piti päästä isoille jätskiannoksille ja onnistuttiin saamaan itsemme lukituiksi sisälle Dairy Queeniin (ei ollenkaan huomattu että oli niin myöhä että sulkivat jo paikan).

Viikonloppuretki tehtiin lauantaina Vancouverin "avaruuskeskukseen" (space centre) astronomiapäivän kunniaksi. Siellä tutkittiin kaikenlaisia asiaan liittyviä näyttelyjä, tosin niissä ei ollut Markolle mitään uutta ja mulle taas aika vähän mitään kiinnostavaa. Toisaalta oli hauska katsella niitä juttuja yhdessä kun sai rauhassa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja sai sellaisia vastauksia joista jotain ymmärsikin. Osallistuttiin johonkin avaruusmatkasimulaatioon, missä ahtauduttiin pieneen koppiin jota sitten hytkytettiin ja ravistettiin jos vaikka kuinka samalla kun katsottiin kovaa menevää filmiä. Hauskaa se oli, joskin kuulemma kovin epärealistista. ;) Toinen show mitä mentiin katsomaan oli nimeltään The Color of Fire ja siinä (yllätys) esiteltiin sitä kuinka eri aineet palavat eri värisillä liekeillä. Hienoa oli, vaikka sen esityksen paras puoli oli kyllä esiintyjän hauskuus ja lavakomiikka. Planetaariossakin käytiin katselemassa tähtitaivaita ja -kuvioita ja taivaankappaleiden liikkeitä. Jospa noista kuvioista vaikka joitain oppisi joskus tunnistamaankin.

Sopivasti niillä nurkilla kun oltiin, suunnattiin sitten vielä meidän suosikkiravintolaan - intialaiseen tietenkin. Oltiin paikan ainoat asiakkaat sen koko lähes puolitoista tuntia mitä siellä murkinoitiin, mikä ei välttämättä tiedä ravintolalle mitään hyvää. No, ruoka oli kuitenkin taas ihan törkeän maukasta ja tarjoilijakin jo naureskeli sille, kuinka tyhjiksi lautaset putsattiin. Hienoa.

Nyt sunnuntaina käytiin vain höpinäkävelyllä, eli rauhallisella retkellä rannassa. Vähän meinasi vetää ripotella matkalla, mutta välillä kurkisteli aurinkokin pilvien lomasta. Kotka nähtiin taas liitelemässä taivaalla - ilmalaivan vierellä.


24.4.2005

Queen Elizabeth park

Tuntuupa hassulta ajatella, että viikko on taas mennyt, mutta pakko kai uskoa että siinä se vilahti. Kesäkin näyttää tulleen samalla, nyt on ollut kovasti aurinkoista ja lämmintä. Marko on tietysti taas ahertanut töiden ja väikkärin kimpussa, milloin on kädessä tärkeän näköinen kirja ja milloin vipeltää sormet tietokoneen näppäimistöllä (ja silloin on naamalla tärkeän näköinen ilme... ;)).

Viikolla päätettiin kuitenkin vaihteluksi keksiä jotain pientä tekemistä perinteisen kauppareissun yhteydessä. Kun Richmond kuulemma on Kanadan monikulttuurisin kaupunki ("näkyvät vähemmistöt" (visible minorities) kun ovat täällä jo enemmistönä, näin on paikallisissa lehdissä leuhkittu), päätettiin tutustua taas vähän noihin muihinkin kulttuureihin. Suunnattiin sitten alueelle joka karttojen mukaan on nimeltään Asia West. Osuva on nimi, sillä siellä on aasialaista ostoskeskusta ja vaikka minkälaista liikettä todella paljon - eipä noista suurimmasta osasta edes tiedä mitä myyvät tai muuten puuhaavat kun kyltit ovat enimmäkseen kiinaksi tai jollain muulla kielellä mitä yhtä hyvin taidamme.

No, ei se mitään, valitsimme tutustumiskohteeksi yhden ostoskeskuksen. Siellä katseltiin vähän kauppoja, mutta ostettavaa ei sattunut löytymään. Ruokakaupassa käytiin kurkkimassa että mitä kaikkia erikoisia herkkuja sieltä olisikaan löytynyt. Tarjolla oli mm. marinoituja siankorvia, maistuiskos kenellekään? Ehdottomasti eniten kuuli ympärillään puhuttavan kiinaa, mutta eipä siitä yhden monta, monta vuotta sitten käydyn kurssin avulla mitään ymmärtänyt. Nopeasti tarkastettiin myös toinen ostoskeskus, mutta eipä sieltäkään löytynyt meille hankintoja. Ruoka-aukio kierrettiin kanssa, mutta kun sielläkään ei oikein voinut olla varma siitä mitä olisi saanut jos olisi tilaamaan ryhtynyt, niin päätettiin siirtyä tutumpaan kauppakeskukseen ja siellä jo vakipaikaksi muodostuneen intialaisen kojun asiakkaiksi. (Niin. Yhden kerran on muistaakseni käynyt niin, että en ole onnistunut syömään tilaamaani ruokaa. Se sattui juuri tällä ruoka-aukiolla lähes kymmenen vuotta sitten, kun äidin ja Annin kanssa tempaisimme jostain paikasta merenherkkuannokset. En sano muuta kuin että jossain läpikuultavan vaaleassa, hyllyvässä limassa lellui mm. täysin tunnistettavia mustekalan lonkeronpätkiä imukuppeineen - tai mitä lienevät - kaikkineen. Olisi edes maistunut hyvältä niin olisihan tuo mennyt, mutta valitettavasti ei.)

Queen Elizabeth park

Tämän viikon torstai oli tapahtumia täynnä, tai ehkä ennemminkin omituisia yllätyksiä. Ensinnäkin asuntokompleksin alueella poksahti vesiputki ja jossain vaiheessa aamupäivällä vedentulo lakkasi täysin yllättäen. Aikamme sitä ihmettelimme ja Marko kävi jo asiasta kyselemässäkin ennen kuin huoneistoihin alettiin jakaa tiedotuslappuja asiasta. Niiden mukaan vahinko oli sattunut jo aikaisin aamulla, ja niissä ehdottomasti kiellettiin veden juominen ja ilmoitettiin että pian vesi katkaistaan kokonaan. No, eihän sitä enää kukaan juoda voinut kun katkaisu oli jo tapahtunut, mutta johan siinä ennen tiedotusta olisi ehtinyt latkimaan vaarallista vettä tuntitolkulla. Jouduttiin sitten vielä uusiin kommelluksiin senkin vuoksi, että olin ehtinyt harrastaa hikijumppaa ja suihkuun oli pakko päästä. Jouduimme etsimään suihkutiloja Stevestonin "kuntakeskuksesta" (community centre) eikä sielläkään pesulle päässyt muuten kuin tekeytymällä kuntosalin asiakkaaksi. Ihmeellisiin hämäräriin puuhiin sitä joutuukin! ;) Kaikenlaisia tietoja piti antaa ja lippuja ja lappuja täytellä ja pieni maksukin maksaa, mutta pääsipä ainakin suihkuun.

No, jos vettä ei tullut, niin jostain vissiin päättelivät että ainakin tulta löytyy, sillä jonkin ajan päästä kotiin palattuamme alkoivat talon palohälyttimet kilistä kuin viimeistä päivää. Marko taas kyselemään että mikä mahtaa olla menossa, ja sanoivat että ongelmia on ollut pitkin päivää ja nyt on paras evakuoida rakennus. Ei siinä sitten muu auttanut kuin häipyä pihalle. Käytävässä ei kylläkään näkynyt vilaustakaan ulos pelastautuvista muista asukkaista, eikä niitä pahemmin palloillut pihallakaan. Kävelimme sitten kirjat kainalossa ojan yli meren rantaan istuskelemaan ja höpisemään hassuja. Aikamme odotettuamme kilinä lopahti ja palailimme kotiin. Ilmeisesti mitään kummempaa ei ollut sattunut, ei ainakaan missään mitään erikoista näkynyt. Vettä saatiin odotella kyllä vielä iltaseitsemään asti.

Tänne suunnalle oltiin lupailtu pientä lämpöaaltoa ja siltä tuo alkoi vaikuttaakin. Lauantaina lämpötilat olivat sääkanavan mukaan pikkuisen päälle 20 astetta, mutta tuntui melkein jopa lämpimämmältä. Aurinko paistoi, eikä pilviä aamulla paljoa näkynyt. Kun kerran oli kaunis ilma, päätettiin tehdä retki puistoon nimeltä Queen Elizabeth Park. Se on pienen ajomatkan päässä ja viikonlopun ruuhkat saivat aikaan sen, että matkaan kului pikkuisen normaalia enemmän aikaa. Puistoon kuitenkin viimein päästiin ja kyllä siellä olikin kaunista! Kukkaistutukset olivat kerrassaan upeita, oikeaa värien juhlaa. Puita ja pensaita oli jos jonkinmoisia ja käveleskelimme sinne tänne puistossa niitä ihailemassa. Oli hassua haistella hyasintteja, joita pilkisteli maasta pitkät rivit siellä täällä; tuoksu oli jotenkin niin jouluinen. Rhododendronpensaat olivat aivan jättimäisiä ja pieniä lampia oli parissakin paikassa, ja jopa pikkuinen vesiputous löytyi puistosta.

Queen Elizabeth park

Puistosta on upeat näkymät kaupungin yli ja vuorille; puisto kun sijaitsee Vancouverin korkeimmalla paikalla (vuoria lukuun ottamatta, veikkaan). Puisto on myös hurjan suosittu hääkuvien nappailupaikka, eikä se yhtään ihmetytä kun on nähnyt ihanat kukat ja maisemat.

Puistosta poistuttiin läheiseen kauppakeskukseen nimeltään Oak Ridge Centre ruoka-aukion tarjoomuksia maistelemaan (nopeaa ja edullista kun se on, ja valinnanvaraa on paljon). Tällä kertaa käännyttiin japanilaisen keittiön puoleen ja otettiin Markolle kanaa ja mulle katkarapuja teriyaki-soosilla maustettuna (ja kasviksia ja riisiä lisäksi tietysti). Hyvää oli, vaikka mausteita piti lisäillä runsaalla kädellä. Ei ainakaan käynyt kateeksi kokkipoikien homma kun saivat lämpimänä päivänä huhkia sihisevän kuumien keittolevyjen ääressä. Siinä sitten hartiavoimin lykkivät valtavia lastoja joiden avulla kypsyviä ruokia siirreltiin levyllä. (Niin, tämä oli sellaisia kojuja joissa tehdään tilaus ja kokki alkaa paistaa annosta siinä asiakkaan silmien alla. Eipä siihen mennyt kuin minuutti-pari ja jo oli valmista. Ainakin voi olla varma siitä, että ruoka ei seiso missään odottamassa pöytään pääsyä.)

Seuraavaksi silmäiltiin vähän ostoskeskusta. Suurin osa kaupoista oli sellaisia kalliimmanpuoleisia liikkeitä, joten emme niihin viitsineet nenäämme pistää. Kirjakaupan ohi ei tokikaan voitu kävellä, joten siellä piti käydä opuksia hipelöimässä, mutta ostoksiin ei tällä kertaa sorruttu. "Moolin" läpi askelemme johdattivat meidät läheiseen hilpistymistä aiheuttavia juomia tarjoavaan myymälään missä Marko tutkaili jonkin aikaa rommihyllyjä ja löysikin sieltä pari ostamisen arvoista putelia.

Kotimatkalla saatiin sitten madella ruuhkissa, ja siinä tuli kiiteltyä auton ilmastointia. Päivä oli jo ihan aito kesäpäivä (vaikka avoautoilla ajelivatkin pipot päässä). Poikettiin vielä Richmondin puolella yhdessä kauppakeskuksessa asioilla ja löysimme itsemme nauttimasta frozen yoghurt -herkkuja. Todella virkistävä juttu niin lämpimänä päivänä!

Nyt sunnuntaina näyttää myös aurinkoa ja lämpöä riittävän ja käytiinkin hölkkä- ja kävelylenkillä rantamaisemissa. Pääskysiä leikitteli ilmassa isoja parvia ja nähtiin paljon muitakin lintuja.


2.5.2005 - Vappua juhlitaan ankarasti!

vappu

Näin täällä vapun jälkeisissä tunnelmissa ja toukokuun alussa! Kaunista ilmaa ja kesäistä kuumuutta onkin riittänyt mukavasti. Koko mennyt viikko oli varsin aurinkoinen ja enpä ihmettelisi vaikka olisivat lämpötilat hiponeet hellelukemia (niin, meillä kun ei ole minkäänlaista lämpömittaria niin on vähän vaikea arvuutella - tai siis arvuuttelu on ainoa mitä asian suhteen pystyy tekemään, tosin sääkanavalta voi vähän ottaa osviittaa siitä että missä mennään). Kovasti lämpimältä ainakin tuntui ja terassikausikin saatiin kunnolla avattua. Tarkoittaa siis sitä, että parvekkeella voi hyvin istuskella lueskelemassa tai limonadia juomassa ja välillä vaikka syömässäkin. Hyvillä keleillä se on vallan ylimääräinen huone, on se sen verran kookas.

Töiden tahdissa meni kuitenkin taas suurin osa viikkoa. Tekstiäkin taisi Markolta syntyä ihan mukavasti, vaikka välillä homma stressaakin. Eikä meinaa mies ottaa uskoakseen kun luin jostain lehdestä neuvon siitä, kuinka porkkanan rouskuttaminen vähentää stressiä. Itse asiassa välineeksi kelpaa mikä vain rouskuva vihannes, kunhan se pistää leuat töihin. Sen sitten pitäisi vähentää lihasjännitystä. Ihme juttuja. Useammassakin paikassa on kuitenkin kehuttu kalan erinomaisuutta "aivoruokana" jonka avulla aivotyöskentely sen kun paranee (isäkin se kyllä aina sanoo, että "syö särkeä, se kasvattaa järkeä"). Jee! Kalaa meillä ainakin syödään ihan mukavasti. No niin, eipä tarvitse enää ihmetellä että miten kummassa saadaankin aina niin sanoisinko kerrassaan älyttömän erinomaisia ideoita ja päähänpistoja. ;) (Paras vaihtaa aihetta ennen kuin tämä teksti todistaa koko teorian kalansyönnin kannattavuudesta täysin vääräksi.)

Muutamia pakollisia asioita hoideltiin keskiviikkona "moolissa", mm. matkatoimistossa oli käytävä kyselemässä paluulippuja Suomeen. Ei siinä muu auta, pakkohan ne tiketit on hankkia. Vielä ei viitsitty varata. Ihan kuin se jotenkin tekisi lähdöstä vähemmän todellisen.

Maanantaina vietettiin tietenkin Markon nimipäivää! Illalla käveltiin lähimpään Dairy Queen jätskibaariin ja syötiin siellä isot Banana Split -annokset. Kyllä oli hyvää! Varsinkin kun poisti ne banaanit. Porsastelun täydennykseksi käveltiin vielä kotiin vaahterasiirapilla maustettuja suklaapatukoita mussuttaen. Täytyihän sitä maistaa kun kuulosti niin Kanadalle tyypilliseltä jutulta, mutta ehkä yhdistelmä ei ollut aivan osuva vaan turhankin makea.

Mahtui viikkoon sitten myös kevään ensimmäinen vierailu farmimarketilla! Sekin aukaistiin taas kesän jälkeen ja päästään nyt jälleen kunnolla haalimaan tuoreita hedelmiä ja kaikenlaisia kasviksia. Farmilla on paljon laajemmat valikoimat kuin normaalin marketin rehuosastolla ja hinnatkin ovat huomattavasti huokeammat. Omenat maksavat melkein vain puolet siitä mitä tavallisessa ruokakaupassa, ja jos joku rouskuttaa niitä useamman kappaleen päivässä niin kannattaa ehdottomasti hakea ne farmilta. Siellä saattaa samalla nähdä kukkoja ja kanoja tepastelemassa pihassa.

vappu

Viikon mittaan jännitettiin sitten sitä vietettäisiinkö vappua kahdestaan vai Annin ja Mikon seurassa. Vappuahan ei tällä tunneta, mutta pitäähän meidän nyt perinteitä pitää yllä, ainakin mukavia sellaisia! Annin ja Mikon oli alun perin tarkoitus tulla meille vapunviettoon matkallaan takaisin Victoriaan Kalliovuortenkierrokseltaan, mutta sitten Mikko sairastui juuri ennen lähtöä ja suunnitelmat menivät uusiksi siinä määrin, että eivät päässeet tuonne reissuun. Kiva juttu oli kuitenkin se, että Anni ja Mikko tulivat sitten sentään vapuksi meille!

Vappuaattoiltapäivää aloiteltiin porukalla aurinkoisella parvekkeella kuulumisia vaihdellen ja tölkkejä tyhjennellen. Kun alkoi tulla nälkä, lähdettiin etsimään ruokaa läheisestä pizzapaikasta, mistä rahdattiin kotiin muutama boksillinen pizzoja. Vappuillan kunniaksi nautittiin sitten niitä sekä kanadalaista shampanjaa! Hauska yhdistelmä, mutta kyllähän se vappuun sopi. Munkkeja meillä ei ollut (mitä nyt Mikko yritti epätoivoisesti munkiksi naamioitua, joskaan ei syötäväksi sellaiseksi) mutta sen sijaan oli sitten kanelipullia (paikallisia korvapuustin näköisiä mutta pehmoisempia herkkuja tuorejuustokuorrutuksella) ja jotta oltaisiin seurattu hauskojen yhdistelmien sarjaa, nautittiin ne viinin kera (kuva kyseisenlaisesta pullasta sivulla 10). Jälkiruoan jälkiruokana (niin, mainittiinhan jo että oli vappu? ;)) tuotiin pöytään rommirusinajäätelöä ja mikäs sen kanssa paremmin olisi sopinut kuin rommi! Marko maistatti meillä ainakin neljää eri laatua (jos nyt pysyin laskuissa mukana), aina löytyi kaapista vielä uusi pullo mistä oli pakko testata vertailun vuoksi. Jos ei muuta niin jutut sen kuin vaikuttivat hauskemmilta mitä pidemmälle ilta kului. Ihan tuli taas posket kipeiksi nauramisesta.

Ja kuinka kävikään, seuraavaksi ryhdyttiin vallan uhkapelejä pelaamaan! Meillä oli uusi korttipakka jossa esiteltiin Kanadan villieläimiä (korttia ei meillä juuri koskaan pelata, siitäkin yksinkertaisesta syystä että en osaa, mutta uusia erikoisia kortteja tulee silti joskus ostettua) ja sitten päädyttiin niitä testaamaan. Lystiä oli, vaikka en vieläkään tarvittavia juonitteluja ymmärrä - puuttuu vissiin sitten pelisilmää tai jotain, mutta en osaa yhtään taktikoida tai rakentaa strategiaa. Siinä vaiheessa kun pitäisi laskelmoida että mitä kortteja kenelläkin on niin menee jo ihan liian vaikeaksi! Niin ja jos pokeria pelattaessa pitäisi oikeasti olla pokerinaama, niin eipä tällä naamalla kannata edes yrittää. Eläinkorteilla oli kuitenkin kiva pelata kun saattoi yrittää kerätä vaikka karhunkuvalla varustettuja kortteja. Tosin sitten kun tuli aika näyttää kortit niin aina sai kuulla että "eihän sulla ole mitään!" vaikka olisi ollut kuinka monta söpöä eri eläintä. Pöh. Rosvopeliäkin pelattiin ja siinä Mikko osoittautui mahdottomaksi roistoksi - joko se on meistä ovelin tai sitten kaikki johtui siitä, että toipilaana Mikko oli pysytellyt eniten mehulinjalla. Nukkumaankaan ei oltaisi meinattu malttaa mennä, mutta viimein oli pakko kömpiä sänkyyn.

vappu

Aamulla rauhallisen aamiaisen jälkeen päätettiin lähteä lohdutusvuorelle kun Anni ja Mikko eivät sitten päässeet niitä Kalliovuoria näkemään. Kukaan ei kärsinyt oireista edellisen illan jälkeen (mikä kertonee jotain juhlinnan tasosta), joten autonajamisenkaan suhteen ei ollut epävarmuustekijöitä. Suuntana oli siis Grouse Mountain Vancouverin pohjoispuolella. Kauniina ja kirkkaana sunnuntaipäivänä paikalla oli paljon turisteja ja muita retkeilijöitä, mutta jonottelun jälkeen päästiin viimein hiihtohissikoppiin keikkumaan. Maisemat olivat kyllä mahtavat kun kaupunki jäi kauas alle, mutta periltä sitten vasta komeat näkymät avautuivat! Ilma oli täysin pilvetön ja kirkas niin että nähtiin koko kaupungin yli ja kauas merelle sekä sitten lumirinteisille vuorille. Lunta löytyi vielä paikanpäältäkin ihan mukavasti, mutta aurinko lämmitti niin kovasti että kylmä ei ollut.

Ihailtiin maisemia, syötiin vähän lounasta ja lähdettiin katselemaan eläimiä. Viime reissulla vuorella tavatut kaksi karhua ja neljä sutta (vanhoja kuvia täällä) olivat edelleen paikalla ja niitä tuijoteltiin jonkun aikaa. Karhuilla oli hauskaa kun räpiköivät vesilammikossa ja taiteilivat siellä oksien kanssa, ja melkein yhtä hauskaa oli meillä katselijoilla. Tällä kertaa nähtiin kuitenkin myös peura joka kiipeili vuorenrinteillä ihan vapaana (en menekään sanomaan että villinä kun ei se kauhean säikyltä vaikuttanut).

Käveltiin sitten vielä jonkin matkaa vuorenrinnettä ylös; aina kun päästiin vähän matkaa ylöspäin, aukeni siitä niin upeat näkymät joka suuntaan, että oli pakko tarpoa vielä vähän ylemmäs, ja sitten vielä vähän ja vielä vähän ja... Kyllä se kannattikin, sillä hienoahan sieltä ylhäältä oli tähystellä. Kaunista oli ja niin meni vapunpäivä mukavissa maisemissa! Lopulta sitten kuitenkin lähdettiin taas sulloutumaan hissikoppiin ja huristamaan alas.

Kotimatka sujui niin vauhdikkaasti (kirjaimellisesti) että Anni ja Mikko tekivätkin äkkilähdön meiltä eteenpäin ja lähtivät tavoittelemaan kello seitsemän lauttaa Victoriaan. Siihen olivat ehtineetkin ja pääsivät kivasti kotiin. Se oli siis oikein hauska ja mukava vappuviikonloppu! Nyt ei sitten muu auta kun palailla taas arkipuuhiin. Alkoikin sopivasti satamaan vaihteeksi vettä tänään.



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!