Ulla ja Richmond

Vuosi Richmondissa, British Columbiassa


By Ulla Susimetsä
Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Saapuminen, 31.7.2004

Lähtö Suomesta tapahtui lauantaina, 31.7.2004, klo 7 lennolla Frankfurtiin, mistä oli määrä jatkaa erinäisillä lennoilla USA:n kautta Vancouveriin. Sattuneesta syystä kävi kuitenkin niin, että matka-aikamme lyheni alkuperäisestä n. 28 tunnista n. 9 tunnilla, koska jatkoimmekin Saksasta suoralla lennolla Vancouveriin. Pelko siitä, että viisumien puutteessa (jotka USA vaatii vaikka kuljettaisiin vain maan läpi) joutuisimme palaamaan maitojunalla kotiin muuttuikin siis iloksi, kun saavuimme uuteen kotikaupunkiimme jo lauantaina iltapäivällä emmekä vasta puolen yön aikoihin illalla.

Maahantuloselvittelyissä kaikki sujui vaivattomasti, koska olimme varautuneet kaikin tarvittavin paperein. Koska tutkija ei Kanadassa tarvitse viisumia (palkka tulee Suomesta), olivat tarvittavia papereita Markon osalta siis passi, kirjallinen kutsu Kanadasta, pankin todistukset varallisuudesta, oman työpaikan lähete ja todistus palkanmaksusta Suomesta, sekä se tärkein eli Kanadan High Commissionin faksi, jossa he totesivat Markon vierailun laadun ja sen, ettei viisumia tässä yhteydessä tarvittu. Vierailuajaksi irtosi näillä dokumenteilla n. vuosi, eli 31.7.2004 - 7.8.2005. Vaimona sain olla vaivattomasti mukana eikä minulta sen suurempia udeltu (passi toki tarkastettiin).

Ennen matkaa olimme ottaneet yhteyttä perhetuttuihin, Vesaan ja Kirstiin, jotka olivat auttaneet meitä tavattomasti asunnon hankkimisessa. He olivat meitä vastassa myös lentokentällä eivätkä olleet häipyneet edes paikalta vaikka maahantuloselvittelyissä hujahti aikaa jopa yli 2 tuntia! (lähinnä siksi, että monet maahantulijoista eivät ymmärtäneet virkailijoiden kysymyksiä huonon kielitaitonsa vuoksi - Vancouver on eräs suosituimpia paikkoja, jonne Kiinasta pyritään muuttamaan).

Vesa ja Kirsti myös ystävällisesti majoittivat meidät ensimmäiseksi yöksi ja pääsimme siis heti saavuttuamme suihkuun ja nauttimaan herkullista grillattua lohta! Jotta pysyisimme hereillä (kello oli Suomen aikaa jo ties mitä, mutta tiesimme että kannattaisi mennä nukkumaan vasta normaaliin paikalliseen aikaan jotta vuorokausirytmiin kiinni pääseminen helpottuisi) ajeluttivat Vesa ja Kirsti meitä vielä edestakaisin Stevestonissa. Kun viimein menimme nukkumaan, tuli uni niin nopeasti ettei nukahtamista edes aamulla enää muistanut. Aamuyöstä heräilimme kyllä vähän väliä, mutta loppujen lopuksi unta saatiin oikein mukavasti.


1.8.2004 ja ensimmäinen aamu Kanadassa

Aamiaisen jälkeen lähdimme taas Vesan ja Kirstin kanssa liikkeelle, tällä kertaa suuntana oli "automooli". Richmondissa on monenmoisten autoliikkeiden keskittymä, sieltä siis löytää autoa kyllä varmasti joka lähtöön. Meillä oli suunnitelmissa ostaa auto jolla ajeltaisiin täällä vuosi ja joka sitten kuljetettaisiin Suomeenkin. Marko oli tehnyt etukäteen tutkimusta siitä, millainen auto olisi mukava ja kyllä minäkin lupasin mielipiteeni antaa, vaikka tahtovatkin autot mielestäni turhan usein olla kaikki kovin saman näköisiä. Vesa esitteli meille sitten menopelejä nimeltä Mazda 3 ja siihen Marko tykästyi kovasti. Oikein menevän näköinen auto se onkin ja kun sitä vielä oli tarjolla herkullisen metallin punaisena, jäi se meille ehdottomasti vakavaan harkintaan.

Kävimme siinä samalla sitten ostoskekuksessa hankkimassa joitain tarpeellisia tarvikkeita kuten tyynyt (Kirsti ja Vesa jälleen ystävällisesti lainasivat meille niin huonekaluja kuin liinavaatteita ja astioitakin joten ei meidän aivan tyhjästä tarvinnut täällä aloittaa)ja samalla näimme mukavasti Richmondia. Tuntui todella hassulta olla täällä taas - jotkin asiat ovat muuttuneet täysin ja joskus taas näyttää siltä kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Siitä on kuitenkin aikaa kun täällä asuin enkä enää mitenkään voi muistaa kaikkea, mutta välillä näkee vaikkapa talon, kadun nimen tai jonkin muun asian/paikan mikä tuntuu heittävän saman tien ajassa taaksepäin.

Samana päivänä kävimme myös allekirjoittamassa vuokrapaperit ja pääsimme muuttamaan "oman" katon alle! Asunto on ihan kivan kokoinen kaksio, jossa on minikeittiö, kylppäri ammeella ja lähes huoneen kokoinen parveke. Asuntokompleksiin kuuluu myös kaunis puutarha, sauna ja ulkouima-allas sekä kuntosali. Sauna on kyllä tällä hetkellä epäkunnossa eikä muitakaan olla vielä ehditty testaamaan. Parasta asunnossa kuitenkin on sen sijainti: Stevestonin pienessä kalastajakylässä, pienen kävelymatkan päässä kylän keskustan kaupoista ja rantaravintoloista. Parvekkeelle näkyy Fraser-joen ja meren rantaa pitkin kulkeva lenkkipolku (jokikin näkyisi, mutta tähän aikaan vuodesta se jää puiden taa piiloon), jolla saa myös ihailla upeita vuorimaisemia. Alue vaikuttaa oikein hiljaiselta ja rauhalliselta ja sehän sopii meille. Vähän kyllä nauroimme itsellemme, että meillä oli kerrankin mahdollisuus päästä Hämeenlinnasta vähän suurempaan cityyn ja emmekös me valitse vielä melkeinpä pienemmän paikan jonne asetumme... Mutta kunhan auto saadaan alle tai tutustutaan bussisysteemeihin, päästään sitten tutkimaan ympäristöä muuallakin.


2.8.2004

Aloitimme päivän varsin amerikkalaiseen mallin muroilla ja cola-juomalla! Puolustautua täytyy kyllä sen verran, että murot olivat sentään lajia raisin bran ja kahvin(keittimen) puutteessa turvauduttiin kofeiinin himossa kokikseen. Koska sattui olemaan juhlapäivä ja kaupat jne. kiinni, lähdimme käppäilemään ja tutustumaan ympäristöön. Aivan asuntomme vieressä sijaitsee Garry Point Park, josta on upeat näkymät joelle. Vuoret siintävät sinisinä horisontissa ja joen suulta aukeaa meri. Aivan upeaa. Matkalla nähtiin joessa virran mukana liftaileva hylje ja lopulta päädyttiin Stevestonin laitureille kurkkimaan kalastusaluksiin. Kalan, meren ja tervan tuoksun sekoituksessa on sitä jotain ja kun lokit kirkuvat ympärillä ja vesi kimaltelee auringossa... ihanaa.

Loppupäivä vietettiinkin sitten lepäillen ja matkaväsymyksestä toipuen.


3.8.2004

Arkipäivä, joka pyhitettiin asioiden hoitamiselle. Vesa lähti jälleen mukaan paitsi kuskiksi, myös neuvonantajaksi ja avustajaksi. Muuten emme olisikaan kaikista asioista selvinneet. Alkuun avasimme pankkitilin Stevestonissa ja se onnistui oikein näppärästi. Seuraavaksi ajoimme Burnabyyn jossa hoidettiin puhelin- ja TV- + internetkaapeliasiat. Kaikki sujui hyvin, vaikka yllättävän kauan menikin sitten jonotteluissa sun muissa sellaisissa puuhissa.

Kotimatkalla innostuttiin sitten ajatuksesta, että käytäisiin vielä "automoolissa" sitä lähes jo valittua autoa katsomassa ja mahdollisesti jopa ajamista testaamassa. Pian päästiinkin sitten liikkeelle Mazdalla ja kyllä se kulkikin pehmeästi ja kevyesti! Vesakin hykerteli innosta ja alkoi himoitsemaan samanlaista kaaraa. No, niin siinä sitten kävi, että kauppoja alettiin hieroa. Ja perusteellisesti, hartaasti ja itsepintaisesti. Ongelma oli siinä, että ajattelemaamme mallia (tai mikä ikinä) ei saanutkaan sen värisenä kuin halusimme. Oikea väri oli sitten hitusen kalliimpi kuin mitä olimme aikoneet autoon sijoittaa. Pohdimme sitten suuntaan jos toiseen ja tingimme sitkeästi. Lopulta päästiin kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Auto olisi valmiina noudettavaksi sitten kunhan rahat siirtyisivät Suomen pankkitililtä tänne. Jännää!


4.8.2004

Ryhdyimme heti hankkimaan rahoja Suomesta tänne. Siirtäminen nettipankin kautta ei ollut niitä yksinkertaisimpia juttuja, varsinkaan kun meillä ei vielä ollut omaa nettiyhteyttä. Saimme onneksi käyttää Vesan konetta. Pankkiasioiden jälkeen lähdimme patjaostoksille. Meillä oli tosiaan Vesan ja Kirstin pari patjaa lainassa, mutta tietysti yksi normaali superlonpatja on vähän kehno sänky ainakin jos on kokoa senkin verran kuin Markolla. Onneksi Vesa ja Kirsti olivat bonganneet kirpparilla hyvän näköisen patjan ja kun se vielä yhteistoimin todettiin siistiksi, lähdettiin sitä rehaamaan kotiin. Toiset kaksi patjaa pantiin päällekkäin ja näin saatiin ihan hyvä sänky. Vesan ja Kirstin kyydissä pääsimme vielä Walmartiin kattila- ja DVD-ostoksille sekä hankkimaan ruokaa. Kaupoissa käynti on vielä melkoista säntäilyä sinne tänne, koska emme vielä hahmota mistä mitäkin löytyy ja tuotteetkin ovat ainakin jossain määrin erilaisia. Sen olemme harmiksemme havainneet, että toisin kuin Suomessa, täällä tuotteiden ravintosisällöt ilmoitetaan täysin päistikkaisella tavalla. Ne ovat aina /annoskoko (ei /100 g) ja sekin voi olla välillä vaikka yksi siivu leipää, joskus taas kaksi. Sisällöt ilmoitetaan joskus grammoina, joskus prosentteina. Se tekee eri tuotteiden vertaamisen enimmäkseen kerrassaan mahdottomaksi, mutta toisaalta, eipä sillä ole niin paljon väliä. Toisaalta, ei sitten pitäisi täällä valitella sitä ihmisten ylipainoisuutta niin paljon: vaikka ei varmasti ole ainoa syy, niin ainakin osaltaan voi vaikuttaa se, että tuoteselosteista ei kyllä ota selvää millään, tai siis terveellisimmän vaihtoehdon löytämiseksi saa oikeasti tehdä kovasti töitä kun systeemi on kaikkea muuta kuin systemaattinen.

Kaikki edellä mainittu unohdettakoon kun kerrotaan että illan vietimme tempaisten kumpikin puolisen litraa chocolate almond fudge jäätelöä samalla kun katsottiin elokuvaa. Että se siitä terveellisten vaihtoehtojen etsinnästä.


5.8.2004

Aamulla lähdimme lenkille "daikille" eli Fraser-joen ja meren rantaa pitkin kulkevalle lenkkipolulle. Riemastukseksemme huomasimme, että varsin pienen matkan päässä asuinpaikastamme laiduntaa lehmiä! Ei nyt niin, että olisimme armottomia lehmä-faneja, mutta oli hupaisaa huomata kuinka lähellä maaseutua tässä oikein ollaan! Matkalla ihastelimme myös aivan upeita puutarhoja - kukkaistutukset ovat täällä aivan uskomattomia ja murattiakin ryöhää siellä täällä valtavia puskia - ja pysähdyimme pällistelemään haikaraa joka patsasteli ojan pohjalla ja katseli meitä hiukan pelottavankin kiinnostuneen näköisenä.

Keskipäivän paikkeilla talsimme vielä Stevestonin keskustaan, jossa päädyimme rantalaiturin fish & chips -kojun asiakkaiksi. Istuimme ulkona laituripöydässä, katselimme merelle ja söimme oikein maukasta ja varsin rasvaista ruokaa. Suunnittelimme vielä tässä vuoden aikana tekevämme vertailevaa tutkimusta eri fish & chips paikkojen tarjoomuksista, mutta saapi nähdä kuinka käy...

Iltapäivän ja illan aikana totesimme myös, että vaikka elokuvakanava on meidänlaisillemme leffojen ystäville mieluisa asia, saattaa se saada aikaan myös sen, että tulee katselluksi elokuvia, joista ei muuten lainkaan perustaisi. No, lukeminen alkoi tässä vaiheessa olla jo loppumaisillaan...


6.-8.8.2004

Näiden päivien kuluessa hommailimme muuta enemmän ja vähemmän oleellista täällä asumiseen liittyvää. Saimme nettiyhteyden pelaamaan, minkä jälkeen ryhdyimme kiinnostuneina seuraamaan, joko rahat Suomesta olisivat tupsahtaneet tilille ja päästäisiin noutamaan autoa. Ei niitä vain kuulunut.

Vesan ja Kirstin avulla pääsimme myös tutkimaan garage saleja josko niistä löytyisi vielä jotain meille tarpeellista tavaraa pikkurahalla. Saalis jäi silitysrautaan, mutta se on toimiva ja iloisen punainen eikä maksanut kuin pari taalaa. Uutena ostimme kirjoituspöydän - vaikka minulle lattiatyöskentely kaikessa epäergonomisuudessaan sopiikin, niin ei sillä tyylillä taideta vuodessa väikkäriä väsätä, ei ainakaan jos sattuu olemaan niin pitkäjalkainen kuin Marko. Mutta nyt on sitten työpiste valaisinta vaille valmis!

Ehdimme Vesan avustuksella tutustua myös paikalliseen video- ja DVD-vuokraamoon, josta porukalla renttasimme erinäisiä muuveja. Kävimme myös farmimarketissa, josta ostimme isot satsit persikoita, aprikooseja ja kirsikoita ja niistä onkin nyt nautittu! Varsinkin kirsikat ovat luvattoman herkullisia. Perehdyimme myös pyykkitupaan, mikä sijaitsee sopivasti samassa kerroksessa lähes meidän asuntoamme vastapäätä! Pyykkiä mahtuu masiinaan kerralla melkoinen määrä, sitten oli tietysti keksittävä minne sen laittaa kuivumaan...

Muutaman päivän ajan täällä oli melko viileää ja sateista - koko alkukesä oli kuulemma kuumaa ja kuivaa. Suomessa taas oli ollut kesä jota tuskin kesäksi saattaa kutsua, mutta helteet kuulemma alkoivat kun me pääsimme tänne. Mitäs tuosta muuta voi päätellä kuin että sateet seurasivat meitä tänne... No ei, muutaman päivän kuluttua ilma lämpeni ja aurinko tuli taas näkyviin. Pääsimme nauttimaan parvekkeestakin, siellä on kiva istua ja vaikka mussuttaa bageleita erilaisilla täytteillä.


9.8.2004 Ensimmäinen hääpäivä!

Heti aamulla rynnistimme tutkimaan josko rahat olisivat ilmestyneet tilillemme tänne pankkiin. Eivät olleet.

Aloitimme kuitenkin ensimmäisen hääpäivän vieton hienosti olemalla tekemättä mitään. Täällä välimatkat ovat niin pitkiä,että auto on ihan välttämättömyys ja ilman sellaista olimme jumissa täällä Stevestonissa. No, ei se mitään, kivahan täällä on olla, mutta luonnollisesti tekemiset olivat siten aika rajalliset.

Puolen päivän paikkeilla uskaltauduimme kuitenkin ulos helteiseen päivään ja lähdimme suunnistamaan kohti lähistöltä bongaamaani Dairy Queenia (niinpä, huomaa mikä jää mieleen...). Osasimme hienosti perille ja hetken tuijottelimme (tai ainakin minä tuijotin) vesi kielellä kaikkia erilaisia ja monenmoisia jäätelöherkkuja. Marko vetäisi alle cheeseburgerin, mutta sitten skoolasimme hääpäivän kunniaksi isoilla brownie batter blizzardeilla! Myönnetään, ei ehkä mikään perinteisin tapa viettää hääpäivää, mutta mukavaa. Ja jäätelö oli uskomattoman hyvää, tosin tuhtia tavaraa ja ah, niin suklaista! Oikea suklaaholistin unelma...

Jatkoimme siitä sitten matkaa Stevestonin keskustaan, jossa valitsimme sopivan illastuspaikan. Tutustuimme samalla paikalliseen kirjakauppaan, joka on pieni ja josta löytyy uusia ja käytettyjä kirjoja sulassa sovussa sekaisin. Hyllyt ovat täyteen ahdetut niin että kirjoja on päällekkäin poikittain ja pitkittäin ja usein kahdessa rivissä, joten sieltä jonkun tietyn opuksen löytäminen näyttää melkoisen mahdottomalta tehtävältä. Emmepä mitään löytäneetkään (no, emme etsineetkään) eikä osunut silmään mitään mielenkiintoista. No, Richmondissa ja Vancouverin puolella on paljon hyviä kirjakauppoja ja vähitellen päästään varmaan tutustumaan niihin. Sitä paitsi tilasimme jo Kanadan Amazonista paitsi muutaman DVD-leffan, muutamia kirjoja kummallekin. Guy Gavriel Kayn viimeisin oli tietysti välttämätön hankinta, lisäksi Markolle on tulossa koko O'Brianin(?) meriaiheinen kirjasarja ja minulle kaksi viimeistä osaa Guenevere- trilogiasta. Nyt vain odotellaan pakettia.

Mutta takaisin hääpäivään. Oleilimme sitten vielä kotosalla ennen kuin suuntasimme takaisin valitsemaamme ravintolaan. Paikka valittiin - kun emme vielä paikkoja muuten tunne - täysin näköalan perusteella. The Charthouse on toisessa kerroksessa sijaitseva ravintola, josta on hulppeat näkymät joelle ja vuorille. Saimme vielä ikkunapöydän ja ravintolassa oli alkuillasta hiljaista, joten valinta oli mitä mainioin. Täällä meren tuntumassa on loistavia kala- ja seafood-ruokia, joten siinä mielessä tämä on minulle todella mieluisa paikka. Katkarapuvartaan valitsin tälläkin kertaa, Marko nautti myös tavallaan paikallista herkkua, chicken teriyakia. Jälkiruokalistalta löytyi vielä cappuccino juustokakkua joten kotiin lyllersimme varsin hyvin syöneinä.

Illan mittaan kuuntelimme häämusiikkilevyä ja tyhjensimme kuohuviinipullon. Muistelimme vuoden takaisia tapahtumia, häävalmisteluja ja itse päivää etenkin sekä juttelimme muuten vain suhteestamme, toisistamme, elämästä, kuolemasta, kaikesta mahdollisesta ja lällyilimme noin yleensä pahemman kerran. Ei tunnut höpinä meillä ainakaan vielä ensimmäisen vuoden jälkeen loppuvan...


10.8.2004

Ei vieläkään rahoja tilillä.


11.8.2004

Ei vieläkään.

Kävimme aamupäivästä testaamassa asuntokompleksin kuntosalia. Muita kuntoilijoita ei ollut paikalla ja härveleitäkin oli odotettua enemmän, jopa kaikki toimivia. Leikimme niillä tunnin verran ja ihan tuntui aherrukselta tuo. Mukavaa ja kätevää, kun paikka on noin lähellä.

Illalla katsoimme Vesan suositteleman leffan "Gangs of New York" mikä olikin aika rankaa kuva, tosin myös tavallaan mielenkiintoinen. Se tarjosi meille aivan uutta asiaa New Yorkin historiasta, tiedä sitten kuinka tosipohjainen juttu oli. Myös elokuvan kera nautittu jäätelö oli hyvää, paljon kinuskikastiketta ja karamellinpaloja...


12.8.2004

Rahat ilmestyivät viimein tilille aamupäivän aikana! Marko oli jo sopinut business-tapaamisen Brucen kanssa, joten emme päässeet ihan heti autoa noutamaan. Bruce ilmestyikin tähän puolen päivän maissa ja vei meidät lounaalle mukavaan sandwich-paikkaan Stevestoniin. Ikävä kyllä Bruce esitteli meille myös todella pahan paikan: jäätelökioskin, josta löytyy toinen toistaan viettelevämpiä makuja. Voi voi... kuinkahan täältä lähtiessä vielä lentokoneeseen mahdutaan?

Bruce toi meille lainaan myös sohvan, työtuolin sekä kaapin - itse asiassa kaappeja olisi ollut pari kappaletta, molemmat isoja kaksiosaisia rakennelmia, mutta otimme toisesta vain alaosan. Enempää tänne ei oikeastaan olisi mahtunut ilman että alkaisi tuntua ahtaalta. Nyt päästään katselemaan telkkaria sohvalta eikä tarvitse lattialla nököttää.

Pian sitten soitimme Vesalle ja lähdimme yhteisvoimin pankin kautta auton hakuun! Autoliikkeessä jouduimme - vaikka olimme ilmoittaneet tarkan saapumisajan - odottelemaan pitkiä aikoja ja kaiken kaikkiaan hommaan vierähti reipas pari tuntia. Vakuutuspaperit siinä samalla piti toki kirjoittaa. Auto luovutettiin meille juhlallisesti show roomissa, josta saimme sen ajaa ulos. Kyllä se näytti herkulliselta ja kyyti oli pehmeää! Parkkasimme sen alkuun pihalle ja kävimme illan mittaan silloin tällöin parvekkeella sitä kurkkimassa.

Autoa hakiessa oli tosiaan melkoisia paperisotia vielä käytävä. Pienin niistä ei ollut vakuutuksen ottaminen. Onneksi Vesa oli mukana kertomassa meille mitä eri ehdot ja termit käytännössä tarkoittavat. Rekisterinumeron annoin täysin Ullan valittavaksi (saimme muutaman kilven, mistä valita) ja Ulla päätyikin mieleiseemme kilpeen, josta löytyi onnennumerommekin! (Marko)


13.8.2004

Koska oli jälleen kaunis, kuuma päivä, päätimme nyt ainakin testata asuntokompleksin uima-allasta. Vakoilimme ensin, että muita ei ollut paikalla, mutta ilmeisesti ihmisillä oli muuta tekemistä perjantaiaamupäivänä. Polskimme sitten lähes tunnin, kunnes paikalle ilmestyi joku mamma kellukkeineen ja päätimme häipyä.

Otimme sitten ensimmäistä kunnon tuntumaa autoon ja suuntasimme yhteen isompaan kauppakasaumaan, jonne reitti oli helppo ja selkeä. Tutkailimme jo mattomahdollisuuksia autoon, mutta emme vielä osanneet valita... Ruokakaupassa pääsimme nyt käymään autolla, joten ostoksia tehtiin vähän reippaammin kerralla. Tärkeä hankinta oli myös iso harja ja rikkalapio - Marko tuossa juuri lakaisikin parvekkeen puhtaaksi koivunlehdistä ja "urmuista" ja hämähäkinseiteistä. Täällä on ollut niin kuiva kesä, että puista putoilee jo lehtiä... ei nyt ihan syksyiseltä näytä, mutta jonkun verran kyllä.

Tämä olikin ensimmäinen kunnon testipäivä autolle. Pääsimme kaupoista ulos vasta ruuhka-aikaan, ja suorin tie kotiin oli täysin tukossa. Kurvasin sitten etelään suuntaavalle tielle ja navigoin takaisin kotiin pienempiä teitä ja joenrantoja seuraillen. Onneksi Richmondissa ei oikein voi eksyä, kun se on käytännössä saari, eli kotiin pääsi seuraamalla rantaa tarpeeksi pitkään ja ajelemalla suunnilleen länteen. Siinä kurvaillessa tosin huomasi miten 2.3 litraisella moottorilla auto tottelee suorastaan kuin unelma ja 17 tuuman matalaprofiilirenkailla ajotuntuma on täydellinen. Liikennesäännöt olivat jo senverran tiedossa, että 4way-risteykset eivät päässeet yllättämään (ideana, että risteys ylitetään siinä järjestyksessä, kun siihen on tultu. Täytyy tosin tarkkailla, ettei joku pölvästi lähde väärällä vuorolla). (Marko)



Sivu 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17

Valid XHTML 1.0! Valid CSS! Sivut luonut Marko Susimetsä | marko@susimetsa.net
Katselu onnistuu parhaiten Netscape/Mozilla -selaimilla!